Virginia Woolf: Orlando

"Muisti on ompelijatar, ja vieläpä mitä oikukkain. Muisti pistelee neulaansa sisään ja ulos, ylös ja alas, sinne tänne. Emme tiedä mitä tulee seuraavaksi ja mitä sen jälkeen. Niinpä maailman tavanomaisinkin liike, kuten kun istutaan pöydän ääreen ja vedetään mustepullo viereen, saattaa kuohauttaa tuhat merkillistä, irrallista katkelmaa, milloin kirkasta, milloin hämärää, jotka roikkuvat ja ponnahtavat ja putoavat ja hulmuavat, niin kuin nelitoistahenkisen perheen alusvaatevarasto pyykkinarulla tuulen kourissa."

 

 

Virginia Woolfin Orlando on aina kiehtonut minua kovasti.  Tiedän, että monet pitävät teosta feministisenä tutkielmana sukupuolesta ja naiskirjailijan asemasta, mutta itse en ole näihin tutkimuksiin koskaan perehtynyt. Minua ei kiinnosta tieto, että Woolf on omistanut kirjan läheiselle ystävättärelleen Vita Sackville-Westille, joka oli takakansitekstin mukaan teoksen nimihenkilön esikuva. Minulle Orlando on suuri seikkailu läpi Englannin eri vuosisatojen ja arvomaailmoiden. Rakastan Woolfin tapaa kirjoittaa tajunnanvirtaa, jossa ajatukset laukkaavat ja vuosisadat vaihtuvat ja kaikkitietävä kertoja sooloilee pilke silmäkulmassa ja yrittää sekoittaa lukijan pään kommenteillaan ja kiperillä kysymyksillään. Orlando on hauska ja kujeileva, vakava ja viisas romaani, joka pursuaa intertekstuaalisia viittauksia ja pohtii kirjallisuutta ja kirjoittamista yleensä.

 

Kirjan alussa eletään 1500-1600-luvun vaihdetta ja Orlando on 16-vuotias nuorukainen, joka toimii kuningatar Elizabethin hovissa taloudellisena neuvonantajana. Kuningatar on kovasti mielistynyt nuorukaiseen:

 

Sillä vanha nainen rakasti Orlandoa. Ja kuningatar, joka tunsi miehen kun sellaisen näki, vaikkei tavanomaisella tavalla, kerrotaan, juonitteli Orlandolle loistavaa, kunnianhimoista uraa. Maita annettiin hänelle, taloja luovutettiin hänelle. Orlandosta oli tuleva hänen vanhuutensa lemmikki; hänen heikkoutensa kannatin; tammi johon hän nojasi alennustilansa.

 

Suuren pakkaskauden aikaan Thamesin jääkenttien keskellä nuori Orlando rakastuu kuitenkin tulisesti venäläiseen ruhtinatar Sashaan ja voi tuota ensi rakkautta! Elisabetiaanisen ajan synkkyys saa väistyä, kun koko läntinen taivaanranta näyttää päähenkilön mielestä kultaiselta ikkunalta, missä enkelien sotajoukot kulkevat lakkaamatta ylös alas taivaallisia tikapuita. Rakkaussuhteesta tulee kuitenkin skandaali ja ruhtinatar pettää Orlandon ja katoaa takaisin Venäjälle.

 

Toisessa luvussa Orlando on syvästi masentunut. Hänet karkoitetaan hovista ja hän vetäytyy kuoreensa maaseutuasunnossaan (jossa muuten on yllättäin 365 huonetta, 52 portaikkoa ja 7 porttia) ja aika menettää merkityksensä. Orlando nukkuu heräämättä seitsemän päivää ja tuona aikana jotain tapahtuu hänen päässään. Hän ottaa etäisyyttä menneeseen ja keskittyy jatkossa intensiivisesti kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen ja Tammipuu-romaaniinsa, jota kirjoittaessaan hän tuntee olevansa onnellinen.

 

Kolmannessa luvussa eletään 1600-1700-luvun vaihdetta ja Orlando on jättänyt Englannin ja purjehtinut suurlähettilääksi Turkkiin. Valovoimaisena diplomaattina toimiessaan hän kerää suurta arvostusta ja elämä tuntuu täydelliseltä. Orlando vajoaa kuitenkin taas syvään uneen, ja transsitilan seitsemäntenä päivänä turkkilaiset nousevat sulttaaniaan vastaan ja koittaa veriset ajat. Kaiken huiskeen keskellä Orlando herää ja huomaa muuttuneensa naiseksi. Muutos ei kuitenkaan vaivaa Orlandoa ja hän suhtautuu asiaan varsin uteliaasti - eletäänhän valistuksen aikaa. Orlando keskittyykin neljännessä luvussa pohtimaan sukupuolten välisiä eroja ja palaa myös ajan kirjailijoiden pariin. 

 

Kun yhdeksäs, kymmenes ja yhdestoista lyönti kaikui, suunnaton mustuus levisi koko Lontoon ylle. Keskiyön kandennellatoista lyönnillä pimeys oli täydellinen. Pilvien myrskyisä sekamelska peitti kaupungin. Kaikki oli pimeää; kaikki oli epäilyä; kaikki oli sekaannusta. 1700-luku oli ohitse; 1800-luku oli alkanut.

 

 Edeltäjäänsä verrattuna 1800-luku on hyvin sumuista ja kalvavaa aikaa. Viktoriaanisena aikana Orlandon muodonmuutosta olisi ollut hyvin vaikea hyväksyä. Orlandon on pakko tarkistaa käsityksiään rakkaudesta, ja hän keskittyykin (luku 5) aiheeseen perusteellisesti ja samalla tutuksi tulee viktoriaanisen ajan avioliittoinstituutio. Orlandon elämä vakiintuu ja hänestä tulee äiti.

 

 Kirjan viimeisessä luvussa saavutaan 1900-luvulle ja Orlandon kirjoittama Tammipuu julkaistaan ja Orlando saa vihdoinkin rauhan. Kirja loppuu osuvasti hetkeen, jolloin Orlando oikeastikin julkaistiin kirjana (11.10.1928). 

 

Kommentoin tarkoituksella jokaista kirjan kuutta lukua muutamalla sanalla erikseen, sillä mielestäni se auttaa kovasti kirjan kokonaisuuden hahmottamisessa. Orlando elää siis 36-vuotisen elämänsä aikana huikaisevat 300 vuotta ja tutustuu samalla kunkin aikakauden aatteisiin ja tapaan hahmottaa ympäristön todellisuutta sekä ympäristön tapaan hahmottaa häntä. Edes ajassa matkaaminen ja sukupuolen vaihdos eivät kuitenkaan pohjimmiltaan horjuta Orlandon perusluonnetta, vaikka kukin aikakausi asettaakin aina omat käytösnormit jne.

 

Orlandon elämässä on kolme vankkaa kivijalkaa: koti, tammipuu ja kirjoittaminen. Olipa aikakausi mikä tahansa, Orlando on aina turvassa omassa kodissaan, jonka isoisät ovat aikoinaan rakennuttaneet. Talon kellarin kryptasta löytyvät esi-isien luut tuovat Orlandolle lohtua ja hän joutuu miettimään, mitä hänestä itsestään jää luiden lisäksi jälkipolville muistoksi.  Kotitalon pihassa kasvaa  suuri tammipuu, jota  Orlando kovasti rakastaa. Myös vahvajuurinen vanha puu elää vuosisadalta toiselle ja on Orlandon tuki ja turva. Ihmekös tuo, jos Orlandon elämäntehtävän, Tammipuu-teoksen, nimi  viittaa juuri tuohon kotipihan puuhun. Ihminen tarvitsee elämäänsä jotain pysyvää: kodin ja juuret.

 

Tammipuuta kirjoittaessaan Orlando on onnellisimmillaan ja kokee kirjoittamisen olevan ainoa keino ilmaista totuutta ja elämää ja sitähän Virginia Woolfkin teoksessaan oivallisesti teki.

 

Palaan vielä tuohon alun feministiseen tulkintaan sukupuolesta. En tiedä, mitä asiaan perehtyneet tutkijat ovat mieltä (ehkä otan selvää), mutta Orlandolle sukupuolella ei oikeasti ollut suurtakaan merkitystä. Hän pyrki elämään sukupuolirooleista vapaata elämää. En tiedä, minkä verran nuoruuden rakkauskolhut vaikuttivat hänen myöhäisempiin vaiheisiinsa, mutta vaikka ihmiselle itselleen sukupuoli olisi hyvin neutraali asia, ympäristölle ei - olipa aika sitten mikä hyvänsä. Näinhän se kai sitten on...

 

Sally Potter on muuten tehnyt Orlandosta mykistävän hienon elokuvan. Kannattaa katsoa sekin!