Markus Zusak: Kirjavaras

"Mitä hyötyä sanoista on? - - -Sanat ovat niin raskaita. - - - Olen vihannut sanoja ja rakastanut niitä ja toivon, että olen käyttänyt niitä oikein."

Markus Zusakin Kirjavarkaassa kuolemalla on paljon tehtävää. Se on läsnä maailman suurimmissa katastrofeissa ja maailman lopuissa. Kun oikea hetki tulee, kuolema hoitaa työnsä, mutta mahdollisimman ystävällisesti. Se ottaa sielun syliinsä ja kantaa sen lempeästi pois. Työn tekee tosin äärimmäisen raskaaksi jäljelle jääneet ihmiset, joiden epätoivoa ja tuskaa on vaikea kohdata. Suru murentaa ja lamauttaa.

Kuolema ei voi pitää vapaapäiviä, joten pysyäkseen järjissään se on opetellut kääntämään ajatukset muualle. Saapuessaan hakemaan kuolleen sielua se miettii, minkä värinen taivas on sillä hetkellä, mikä väri olkapäälle asettuu, mitä taivas sanoo. Näin työstä selviytyy selväjärkisenä, vaikka ympäröivä maailma olisikin vailla järkeä. Kuolema lepää pienissä vivahteissa, väreissä sekä tarinoissa, joita se matkoillaan tapaa. Ne lievittävät työstressiä. 

Kirjavarkaassa kuolema tarinoi vuoden 1943 natsi-Saksasta ja tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Molchingin pikkukaupunkiin ja Himmelstrasse-nimiselle kadulle, jonka varrella asuu paljon omalaatuisia ihmisiä, mm. hopeasilmäinen papa, joka soittaa harmonikkaa; kaappivartaloinen mama, jonka kieli on täynnä kirosanoja, mutta sydämestä löytyy jotain muuta; poika, jonka hiukset pysyvät ikuisesti sitruunanvärisenä ja tietenkin myös tarinan päähenkilö Liesel, kirjavaras, joka erilaisten vaiheiden kautta löytää kodin hyvien ihmisten luota. 

Vaikka kotikadun nimi on Himmelstrasse, heil Hitler -tervehdykset ja keskitysleiriin matkaavat ihmiskulkueet  pakottavat asukkaat alistumaan sodan mielettömyyksiin, joita myös pieni Liesel-tyttö on elämässään joutunut kohtaamaan. Kaiken sodan ja kauheuden keskellä tapahtuu onneksi myös hyviä asioita. Yksi merkittävimmistä  lienee se, että kaikkien vaikeuksien jälkeen Liesel oppii lukemaan ja kirjoittamaan ja sanoista tulee hänelle hyvin tärkeitä, niin tärkeitä, että niitä pitää jopa vähän varastaa.

Ja kyllä, Kirjavaras on ehdottomasti minun kirjani. Tarina saattaa kuulostaa vähän naiivilta ja siirappiselta, mutta sitä se ei missään tapauksessa ainakaan minulle ollut. Minusta Kirjavaras on lempeä ja ymmärtäväinen ja ehkäpä sen sivuille oli ripoteltu vähän taikapölyäkin. Sellaista pölyä, jota tavallisessakin arkipäivässä välillä tarvitaan saati sitten sodan mielettömyyksien keskellä. Kirja tuo paljon toivoa elämään ja uskoa hyvyyteen, jota maailmasta on ehkä välillä vähän vaikea löytää. Ihanaa rakastaa sanoja ja tarinoita ja taivaan spektriä kirjan kertojan tapaan. Aika dramaattista.

Tiedoksi, että Kirjavaras-elokuvan ensi-ilta oli 4.4. ja leffa pyörii parhaillaan elokuvateattereissa kautta maan. Elokuvailtaa varten taskuun kannattaa ihan varulta ottaa myös muutama nenäliina. Itse ainakin jo kirjaa lukiessani jouduin sellaiseen turvautumaan ja luin kirjan ennen tätä armotonta flunssaa, jonka kourissa olen tämän viikonlopun vellonut. Onneksi elokuviin ennättää hyvin vielä tulevaisuudessakin!

***

Kiitän kauniisti SF Film Finlandia kirjasta ja elokuvalipuista, jotka sain Blogat-kampanjan kautta. Olin lasteni kanssa joululomalla elokuvissa ja leikkimielisesti ennen leffan alkua tutkimme aulan elokuvajulisteita ja omistimme elokuvia perheemme jäsenille. Kirjavaras luokiteltiin ehdottomasti äidin elokuvaksi jo silloin! Jännityksellä jään odottamaan, olivatko lapset jälleen kerran oikeassa. : )