tag:blogger.com,1999:blog-82561278029612867552024-03-13T22:10:42.959+02:00Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
Muistiinpanoja kirjallisuudestaJaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.comBlogger119125tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-63216494695658680702016-12-11T16:13:00.003+02:002016-12-11T23:27:26.924+02:00Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa<div align="center" class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-KHwuxKlCBiE/WE1ZBaivrNI/AAAAAAAABMo/vhHm7p7mNdkpFsnqKep6S5CzyeDWLHAAACLcB/s1600/Sodassa%2Bja%2Brakkaudessa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://4.bp.blogspot.com/-KHwuxKlCBiE/WE1ZBaivrNI/AAAAAAAABMo/vhHm7p7mNdkpFsnqKep6S5CzyeDWLHAAACLcB/s640/Sodassa%2Bja%2Brakkaudessa.JPG" width="640" /></a></div>
<div align="center" class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-UQtFR7i80WM/WE1Y7RsysJI/AAAAAAAABMk/d37FQFaMZzo_fyU6lGg2SMvNV8cn5xbzACLcB/s1600/Chris%2BCleave.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://4.bp.blogspot.com/-UQtFR7i80WM/WE1Y7RsysJI/AAAAAAAABMk/d37FQFaMZzo_fyU6lGg2SMvNV8cn5xbzACLcB/s640/Chris%2BCleave.JPG" width="640" /></a></div>
<div align="center">
</div>
<div align="center">
</div>
<div align="center">
<em>"Lapset asettuivat riviin voidakseen laulaa. He seisoivat kunnian vähenemistä kuvaavassa järjestyksessä: ensin enkelit, viimeisenä lampaat. Poppyn vieressä oli kaksi muuta lammasta valkoisissa, puuvillalangalla poimutetuissa villapaidoissa. Pikku-Beryl - jähmeästi hymyilevä, hämmentävän hiljainen kaunotar - ja vähämielinen George, joka näytti muuten pienikokoisen näyttelijäkunnan rinnalla hätkähdyttävän isolta, mutta seurasi Poppya perin säyseästi. Lampaat asettuivat keisari Augustuksen, Joosefin ja Marian, enkelin ja kertojan rinnalle riviin. Kun Mary alkoi säestää pianolla, he lauloivat."</em></div>
<div align="center">
</div>
<div style="text-align: left;">
Jos etsit joulun täydellistä lukuromaania, se voisi olla tässä. Ihana joulukirja vie ajatuksesi mennessään ja sinulle tapahtuu matkan aikana jotain, jota yrität vielä päivienkin kuluttua selvitellä. Joulukirjassa pitää olla suuria tunteita ja myös vakavia, raastavia asioita. Juoni ei missään tapauksessa saa olla liian ennalta arvattava, henkilöt ovat rohkeita, sympaattisia ja vähän höpsöjäkin, eikä pahitteeksi ole, jos tarinassa seikkailee vielä yksi Parliament Hillin karhunvatukoista tehty hillopurkkikin. Täydellinen joulukirja sisältää paljon mielikuvitusta, mutta pohjautuu jotenkin todelliseen elämään ja historiaan.</div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
Englantilaisen Chris Cleaven <em>Sodassa ja rakkaudessa </em>(Gummerus 2016) eletään toisen maailmansodan myllerryksessä sekä Lontoossa että saarretulla Maltalla. Kirja kertoo nuorista ihmisistä, sukupolvesta, jonka piti tehdä valintansa nopeasti, rakkaudesta, urheudesta, kirjeistä, joihin on ladattu koko ihmiselämä, lapsista, joita kukaan ei huolinut, karhunvatukkahillosta ja Maltan kallioisesta maaperästä, johon haudan kaivaminen oli lähes mahdottomuus.</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
Cleave kertoo, että kirjan inspiraationa toimivat hänen omat isovanhempansa, mutta kirja ei kerro kuitenkaan heidän tarinaansa. Cleaven isoisä toimi Maltan saarron aikana saarella Kuninkaallisen tykistön kapteenina ja sai haastavaksi tehtäväkseen huolehtia Iso-Britannian pääministerin rämäpäisestä ja rohkeasta pojasta. Cleave kiinnostui aiheesta ja matkasi Maltalle tutkimaan autenttisia paikkoja ja tapaamaan ihmisiä, jotka olivat eläneet toisen maailmansodan aikana. Saarelta löytyi isoisän tarinoista tutut paikat ja jopa hautakivien nimet täsmäsivät vanhan kapteenin kertomaan. Voimakkaimmin kirjailijan kuitenkin yllätti matkalla toisen maailmansodan surullisuus kaikessa musertavuudessaan, vaikka sodasta oli kulunut jo melkein ihmisikä. Churchillin poika jäi taakse ja tarina sai uudet siivet alleen.</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
Cleven isoisä kirjoitti Maltalta kirjeitä kihlatulleen ja nämä kirjeet osaltaan toimivat myös kipinänä kirjan syntyvaiheessa. Molemmat isoäidit elivät sodan aikana Lontoossa: toinen toimi opettajana ja toinen ambulanssin kuljettajana, ja jollain tavalla myös isoäidit jättivät jälkensä kirjan päähenkilöön, nuoreen Mary Northiin, joka opettaa urhoollisesti kaupunkiin jääneitä lapsia ja myöhemmin kuljettaa myös ambulanssia karuissa olosuhteissa. Mutta kuten sanoin, kirja ei kerro Chris Cleaven isovanhempien elämästä, vaan kyseessä on fiktiivinen tarina toisesta maailmansodasta, luokka- ja rotuongelmista, nuorten elämänvoimasta ja uskosta parempaan, vaikka elämä kovin epävakaista onkin ja rakkaus suorastaan uhanalaista, mutta silti rakkautta aina löytyy.</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
Hyvää joulukirjaa ei saa spoilata, joten siksi tyydyn nyt höpöttämään asioita vain kirjan taustalta ja yritän pikkuhiljaa palata Lontoon pommitetuilta kaduilta nyky-Suomeen ja arkisempiin joulupuuhiin. Ehkä meidän joulupöydästä tänä vuonna löytyy myös purkillinen karhunvatukkahilloa...</div>
<div align="left">
</div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><em>Ihmeellistä joulun aikaa!</em> </span></div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
</div>
<div align="left">
</div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-59548451051841376412016-10-19T23:42:00.001+03:002016-10-19T23:42:28.472+03:00Mikko Aaltonen: JHT - Musta lammas <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-VkyC8XVFjls/WAd1_62NHfI/AAAAAAAABLs/ShHrHR1EDRUBfGxwaIMtUUmL-XIweJn8ACLcB/s1600/jht.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="425" src="https://2.bp.blogspot.com/-VkyC8XVFjls/WAd1_62NHfI/AAAAAAAABLs/ShHrHR1EDRUBfGxwaIMtUUmL-XIweJn8ACLcB/s640/jht.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>Joka keinussa jumalten keinuu</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>väliä taivaan ja helvetin heiluu</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>kun keinuu.</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: xx-small;"> (Cheek: Keinu)</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Jippikayjei, täällä on luettu ahkerasti Cheekin elämäkertaa! Jos nyt ihan täsmällisiä ollaan, Mikko Aaltosen kirjoittama <em>JHT - Musta</em> <em>lammas </em>(Otava 2016) ei oikeastaan kerro vain Cheekistä vaan Jare Henrik Tiihosen elämästä ja asioista, joista biisit ovat saaneet alkunsa. Useimmin äänessä on Jare itse, mutta sanansa pääsevät lausumaan myös monet Tiihosen lähipiirin kuuluvat ihmiset äidistä manageriin ja Warner Music Finlandin markkinointijohtajaan. Kirja on ollut varsin mielenkiintoista luettavaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Itse muistan kiinnostuneeni Cheekistä <em>Timantit on ikuisia -</em>biisin myötä. Minusta kipale on yksinkertaisesti nerokas, ja vuosi vuoden jälkeen olen käyttänyt sitä myös yläkoulun runotunneilla oppimateriaalina. Aluksi olemme etsineet riimejä ja laskeneet säkeitä ja säkeistöjä. Sitten olemme miettineet yhdessä runon tarinaa. Millainen tyyppi runon puhuja on? Keitä muita henkilöitä tekstissä mainitaan? Millaisista tunnelmista runo kertoo? Miten äidin kysymys liittyy lauluun? Mitä herkkää ja surullistakin laulusta löytyy? Oppilaat ovat yleensä innostuneet laskemaan Bond-leffojen nimiä ja siitä aasinsiltaa pitkin keskustelu on helposti siirtynyt Bondien stereotyyppisiin mies- ja naishahmoihin jne. Sanoissa riittää ammennettavaa useammallekin oppitunnille.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Oikeastaan <em>JHT - Musta lammas </em>kertoo tuon saman timanttibiisin tarinan isältään pelimiehen perinnön saaneesta nuoresta miehestä, joka tinkimättömällä asenteella ja kovalla työllä on toteuttanut monet haaveensa ja nostanut suomalaisen hiphopin asemaan, josta ei vielä vuosikymmen sitten kukaan uskaltanut edes uneksia. Lahtelainen nyrkkisankari oli jo tosi nuorena kiinnostunut hiphop-kulttuurista ja tyypillistä jo silloin oli, että Tiihosen poika hyppäsi juttuihin mukaan aina täysillä ja jumalten keinussa alkuvauhteja otettiin jo silloin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tiihosen veljeksillä, Jerellä ja Jarella, oli Lahdessa 1990-luvulla kova maine. Nyrkit puhuivat helposti ja pojat noudattivat omia lakejaan. Koulunsa Jare suoritti kunnialla, vaikka opettajat eivät jostain syystä suostuneet myöntämään, että poika on lahjakas oppilas. Jotenkin lämmittävä olikin kohta, jossa yläkoulun päättövaiheessa äidinkielen opettajalta tuli erityiskiitosta hienosta kirjallisuusesseestä. Aiheena oli Salingerin <em>Sieppari ruispellossa</em>. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lahdessa tärkeää olivat kaverit, oma jengi, jonka jäsenet kävivät maalailemassa alikulkutunneleita ja samalla ihailtiin amerikkalaista hiphop-kulttuuria. Pojat järjestivät bileitä ja haaveilivat Suomi-hiphopin hienosta tulevaisuudesta. Jarelle musiikki oli jo nuorena kaikki kaikessa ja erinäisten vaiheiden jälkeen menestystä alkoikin tulla musiikkirintamalla. Rankka työ ja kova tahto tuottivat hedelmää, ja amerikkalaisesta hiphopista tuttua uhoa puhkuva Cheek rikkoi ennätyksiä toisensa perään. Vain taivas tuntui olevan rajana, jos oikeastaan sekään. Itsevarmaa Cheekiä ihailtiin mutta myös vihattiin. Luonnollisesti Cheekin elämäntyyli vaati veronsa. Jumalten keinussakaan ei jaksa ikuisia aikoja keinahdella.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
JHT on Tiihosen mukaan Alpha Omega -levyn ohella yksi osa Cheek's endiä eli Cheekin jäähyväisiä. Kun antaa kaiken, ei muuta voi. Kirjassa kerrotaan, miten menestyksen ja julkisuuden paineiden myötä alkoi tulla paniikkikohtauksia, joiden syyksi epäiltiin tarvetta kontrolloida kaikkea. Cheekiä ihaillaan ja hänelle kaikki tuntuu olevan mahdollista, mutta Cheek on myös Jare Henrik Tiihosen vankila. Näin pienessä maassa Jare jää omasta mielestään ikään kuin Cheekin vallan alle. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Luulen, ettei kirjassa paljastuva kaksisuuntainen mielialahäiriökään lopulta ole kenellekään yllätys. Cheekin elämä vaikuttaa olleen jatkuvaa ohituskaistalla juhlimista, hypeä ja keulimista, joten romahdukset ja masennuskaudet jotenkin kuuluvat myös asiaan. Kun antaa itsestään kaiken, ei ihme, että mieli on altis myös masentumaan. Näin kävi myös Eino Leinolle, alkuperäisen <em>Jumalten keinun</em> kirjoittajalle. Leinon runo lopussa todetaan, ettei jumalten keinussa keinujan elon aika ole pitkä. Minä tosin luulen, että Jare Henrik Tiihosesta kuulemme vielä paljon tulevaisuudessa! </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>Herrasmieshenkeen otan tästä kaiken irti,</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>teen syntii, mut toivon, että löydän joskus naisen silti.</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>Särkenyt sydämeni, puran sen kynälleni,</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>manageri sano, et pilalle mies hyvä meni.</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>Tarvin toimintaa, herkästi valmiin poikimaan,</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>kun kaunokaiset vilkuttaa, niin kuinka muuten voisinkaan.</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>Elän makeeta elämää, päällä parempaa Seppälää,</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>mut on vaikee muusta, kun musast rakentaa kestävää.</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em></em> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<em>JHS - Musta lammas</em> on vain yhden etapin päätepiste. Aika tajunnanräjäyttävä sellainen. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em></em> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em></em> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kirjan rinnalle kannattaa muuten varata kuunneltavaksi koko Cheekin tuotanto. Biisit todellakin aukeavat ihan eri tavalla ja kaiken uhon takaa löytyy jotain muutakin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<em></em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div align="right" class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: right;">
</div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-35459194533301914832016-06-28T16:25:00.000+03:002016-06-28T16:25:59.763+03:00Laura Lähteenmäki: Korkea aika<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-JDqHCnNn6Ik/V3D0QFsBFFI/AAAAAAAABLE/TEPlMNF9miIVn76l6PeHtWSppx5WtDqwwCLcB/s1600/lemmikin%2Bsine%25C3%25A4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="434" src="https://2.bp.blogspot.com/-JDqHCnNn6Ik/V3D0QFsBFFI/AAAAAAAABLE/TEPlMNF9miIVn76l6PeHtWSppx5WtDqwwCLcB/s640/lemmikin%2Bsine%25C3%25A4.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-DeGqVr6Dopk/V3D0MqZ8hwI/AAAAAAAABK8/21dD-PaNCHIjp8QxUgb1hA59z6v8vxmUgCKgB/s1600/IMG_7865.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="450" src="https://4.bp.blogspot.com/-DeGqVr6Dopk/V3D0MqZ8hwI/AAAAAAAABK8/21dD-PaNCHIjp8QxUgb1hA59z6v8vxmUgCKgB/s640/IMG_7865.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Siemen kasvoi taimeksi, siitä nuoreksi puuksi, vuosikymmenissä täysikasvuiseksi. Se pudotti syksyllä lehtensä, ja silloin kaikki lehdet olivat samanlaisia, samanarvoisia, niin korkealla leyhyneet kuin alhaalla vihannoineet."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Laura Lähteenmäen <i>Korkea aika</i> (WSOY 2016) punoo kiehtovalla tavalla kokoon sukupolvien ja sukujen helminauhaa. Vaikka yhden elämän pituus nauhassa on häviävän pieni, jokainen ihminen rakentaa omalta osaltaan ketjua eteenpäin ja vaikka ajat muuttuvat, mikään ei oikeastaan kuitenkaan katoa. Asiat vain muuttavat muotoaan. Elämässä vallitsevat saman lainalaisuudet, vaikka miespolvet vaipuvat unholaan. On nuoruus, rakkaus, unelmat, elämän korkea hetki ja sitten arkiset huolet ja murheet tuovat kuin varkain syksyn tullessaan.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>"Sitten tuli yö, jolloin taivaalla oli vaaleita yöpilviä ja niin haaleita tähtiä, että niitä vaivoin näki. Oli kylmä ja kylän taloissa pelättiin hallaa. Kaikki odottivat, jokaisessa talossa oltiin hiljaa. Kun tuli kesäyön lyhyt pimeä, taivas oli äkisti niin synkkä ettei eteensä nähnyt."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
<i>Korkeassa ajassa</i> seurataan kahden suvun vaihteita. Eletään sota-aikaa ja Anna Otson evakkotaival päättyy, kun Pihlajan tilan Heljä-emäntä tarjoaa Annalle ja hänen pienelle Lauri-pojalle majapaikkaa ja myöhemmin maata koko perheelle oman kodin rakentamista varten. Pihlajan väen elämää varjostaa suuri suru ja myötätuntoinen Anna yrittää osoittaa kiitollisuutta Heljä-emännälle auttamalla häntä kaikin mahdollisin tavoin. Heljä ei kuitenkaan kaipaa Annan sääliä ja tapahtuu asioita, jotka mutkistavat naisten suhdetta. Samaan aikaan myös Annan ja hänen miehensä onnellisen tuntuisen elämän kurssi muuttuu ja monista asioista vaietaan. Niin kuin elämässä yleensäkin ihmisten valinnat jättävät jälkensä tulevien sukupolvien elämään, vaikka asioista ei puhuta. Annan ja Olavin Lauri-pojan tyttöä kiehtoo kovasti vanha valokuva kauan sitten eläneestä pikkutytöstä ja hänen hämäräksi jääneestä tarinastaan. Jotain tärkeää kotinsa rappusilla seisova tyttö tahtoo omasta suvustaan jälkipolville kertoa. Kuka sen tarinan pystyisi oikeasti kertomaan?</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Miksi on tärkeää muistaa kauan sitten elänyt pikkutyttö? Olisiko hänen muistonsa, hänen olemuksensa siitä mitä muistettiin lähelläkään totuutta? Ja mikä oli totuus...</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Lähteenmäen teoksessa nousee vahvasti esille ihmiselon hetkellisyys. Kirjan miehet rakentavat perheilleen taloja, jotka ovat velattomia siinä vaiheessa, kun lapset jo muuttavat omilleen ja sen jälkeen alkavat homeet ja autioituminen jo vaania. Luonnon voimat voivat yhdessä yössä tuhota sen, mitä ihminen on koko ikänsä rakentanut. Toisaalta luonnonvoimat myös yhdistävät ihmisiä ja hädän hetkellä lähimmäiselle tarjotaan auttava käsi.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Elämä antaa ja ottaa ja herättää samalla monenlaisia tunteita: kateutta, vihaa, surua, ilon pirskahtelua ja onnea. Erityisesti kirjassa jäi mietittymään rakkaus ja sen katoaminen. Miksi niin monen ihmisen elämästä rakkaus haihtuu jonnekin elämän korkean ajan myötä? </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Korkea aika rakentuu taidokkaasti ja palikat loksahtavat paikoilleen, vaikka ihminen korkean päivän kaikkivoipaisuudessaan on valmis menemään vaikka kalliosta läpi. Luonto voittaa lopulta aina ja ihminen ei voi kohtaloaan uhmata. Kaikella on kuitenkin tarkoituksena ja voi olla, että vasta tulevat polvet ymmärtävät, miksi kaikki meni, niin kuin se meni. Siksi on tärkeää muistaa...</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Myös he toivoivat parasta päivää, korkeaa aikaa, ja sukupolvet astuivat helmojaan kahistellen samalle viivalle, kävivät Annan plyysisohvalle vierekkäin istumaan...</i><br />
<i><br /></i>
<div style="text-align: left;">
Jokaisella on paikkansa perheiden jatkumossa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tällaisia kirjoja minä rakastan!</div>
<i><br /></i>
<div style="text-align: left;">
<i><br /></i></div>
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<i><br /></i>
<br />
<i><br /></i>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-39100954890247837032015-10-29T21:22:00.000+02:002015-10-29T21:22:09.119+02:00Helsingin kirjamessut 2015<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<strike></strike></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" height="640" src="http://1.bp.blogspot.com/-gIeM_hUXSQs/VjJdUcnRSgI/AAAAAAAABHo/MhNl98K8czs/s640/Hetki%25C3%25A42.jpg" width="640" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Helsingin kirjamessuista on kulunut jo viikko, mutta edelleen olo tuntuu ihanan kevyeltä. Kirjaihmisen sielu on ravittu pitkäksi aikaa eteenpäin. Kirjamessut ovat oikeasti aika maaginen tapahtuma ja messuhallin ilmassa leijailee sateenvarjojen lisäksi aivan varmasti jotain onnellisuuspulveria tahi tähtipölyä. Katsokaa nyt vaikka Kalastajan vaimoa ja Katja Kettua tuossa kuvassa! Mitä säteilyä!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" height="640" src="http://4.bp.blogspot.com/-AZTBKjtwUnU/VjJdSLvYRmI/AAAAAAAABHg/5I2vSWTH_2k/s640/Hetki%25C3%25A41.jpg" width="640" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Kahden messupäivän aikana kipitin ja liitelin lavalta toiselle ja seurasin hyvin mielenkiintoisia kirjallisuuskeskusteluja muun muassa kirjallisuusplanktonista, venäläisistä epäjumalista, saarnan merkityksestä nykymaailmassa, syntymästä ja kuolemasta sekä kaikesta tärkeästä siinä välissä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Ja Baba Lybeckin kengät! Tänä vuonna ne olivat mustat.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<img border="0" height="476" src="http://2.bp.blogspot.com/-2f1ChkisaTo/VjJfQXZApcI/AAAAAAAABH8/qe2MxfVJGbo/s640/RAmbo.JPG" style="text-align: center;" width="640" /><br />
<br />
Nuortenkirjoista erityisen kiinnostavalta vaikutti Nadja Sumasen <i>Rambo </i>(OTAVA 2015)<i>. </i>Tarina nähdään muuten tänä syksynä myös Kansallisteatterin näyttämöllä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" height="426" src="http://3.bp.blogspot.com/-Hk2MbYoHCcc/VjJdolDs3gI/AAAAAAAABHw/87P9ORTbcxU/s640/Hetki%2Bennen.JPG" width="640" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Claes Andersson kehotti kirjoittamaan ja lukemaan runoja joka päivä. Minä luin heti samana päivänä Pekka Kytömäen <i>Ei talvikunnossapitoa</i> -kokoelman (Sanasato 2015) ja koin olevani hyvin onnellinen. Suosittelen siis sekä Claes Anderssonin neuvoa että Kytömäen runoja lämpöisesti ihan jokaiselle. Anderssonin <i>Aamu meren rannalla</i> (WSOY 2015) houkuttelee myös kovasti. Kirjan nimestäkin saa jo voimaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" height="432" src="http://4.bp.blogspot.com/-xwzzvV5Vnlg/VjJfYAJWhKI/AAAAAAAABIE/PxzUvTIpv8g/s640/linssilude.JPG" width="640" /></div>
<br />
Katri Lipson ja Joel Haahtela keskustelevat henkeviä ja eräs linssilude poseeraa onnellisena. Lukeminen tekee ihmiselle hyvää! Messukohtaamisten innoittamana muuten menossa on tällä hetkellä Mihail Siskinin <i>Neidonhius </i>(WSOY 2015)<i>. </i>Kirjailija puhui taiteesta ja hetkistä, jolloin ihminen kokee olevansa kuolematon. Näitä hetkiä rakastan ja janoan. Onneksi kirjallisuus on taiteenlaji, joka on ihan jokaisen ulottuvilla. Luetaan siis hyvät ihmiset ja nautitaan hetkistä! <3<br />
<br />
<br />Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-73675407484250457122015-10-20T21:26:00.001+03:002015-10-20T21:26:40.042+03:00Katja Petrovskaja: Ehkä Esther<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-dwmQLOqGBLo/ViQAvONMgsI/AAAAAAAABG8/K0gAx3RMMRk/s1600/Afrodite.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://4.bp.blogspot.com/-dwmQLOqGBLo/ViQAvONMgsI/AAAAAAAABG8/K0gAx3RMMRk/s640/Afrodite.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>"Kotikatuni oli nimeltään ulitsa Florentsii kauniin italialaisen ystävyyskaupunkimme Firenzen kunniaksi, ja meillä, sillä kadulla asuvilla, oli onnea, sillä osoitteessamme sai ilmauksensa Italian kauneus ja se että olimme osa kauneuden maailmaa ja saimme olla kauniita, että meidätkin oli kasvatettu renessanssin hengessä uusiksi jälleensyntyneiksi ihmisiksi ja meidän oli määrä olla maailmankaikkeuden keskiössä, joskin rautaesiripun takana."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Berliiniläinen kirjailija Katja Petrovskaja (s. 1970) vietti suurimman osan lapsuuttaan Kiovassa, asuinalueella, jolla ei näyttänyt olevan menneisyyttä, oli vain loistava tulevaisuus sosialistisessa paratiisissa. Syntymäkodin lähestöllä oli palatsi, jonka vasemmassa siivessä Petrovskaja kävi vuosien ajan balettitunneilla ja oikeassa siivessä kuorossa laulamassa. Palatsi sijaitsi pienellä kukkulalla, jossa kasvoi ruusuja, ikivanhoja kastanjoita, tuoksuvia pensaita ja paratiisiomenapuu. Keväisin kukkulan rinteet olivat sinisenään villejä orvokkeja ja ilman historiaa paikka todellakin oli lapsuuden paratiisi. Mutta myös paikoilla on menneisyys...</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Esikoiskirjassaan <i>Ehkä Esther </i>(Tammi 2015) Katja Petrovskaja pohtii historiaa ja kertoo, kuinka tajusi isoäitinsä kuollessa historian tarkoittavan sitä, että yhtäkkiä ei olekaan enää ihmisiä, joilta kysyä. Historia on lähteitä ja taistoa muistojen tuulimyllyjä vastaan, muiston riekaleita, kaukaisissa arkistoissa säilytettäviä dokumentteja, sähköpostiviestejä, haalistuneita valokuvia ja ihmiskohtaloita, mutta tietoa pitää koota ja kirjoittaa muistiin, muuten se katoaa ja kokonaiset suvut sen myötä. Entisen Neuvostoliiton kasvatti ja juutalainen suvun viimeinen vesa alkaa internetin välityksellä selvittämään oman sukunsa menneisyyttä ja voi mitä tarinoita ja kohtaloita hän löytääkään.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>"Minua on aina kiinnostanut historia, sanoi isä minulle, mutten ole koskaan halunnut että historia kiinnostuu minusta, ja hän sanoi myös, ettei ihminen tarvitse sukulaisia historiaan suhteutuakseen. Ja minä sanoin, että tarvitseehan, minulla sattuu olemaan tämä viettymys sijoittaa kaikki suureen panoraamaan, ikään kuin me olisimme itse tapahtumien keskipisteessä..."</i> </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ja tuohon panoraamaan alkaa ilmestyä menneisyyden ihmisiä. Roza tanssii kevyin askelin keskelle maailmanhistoriaa, eräs Esther mennä raahustaa aikaa vastaan niin, että raahautuminen etenee kuin eeppinen tapahtuma, isoisä palaa 40 vuoden jälkeen takaisin kotiin. Sukulaiset ilmestyvät kaukaisesta menneisyydestä ja saavat perhepuun kukkimaan. Samalla paljastuu, miten Kiovan kauneimman kukkulan palatsi oli 30-luvulla toiminut NKVD:n kidutuskammiona ja kukkulan rinteillä oli ammuttu tuhansia ihmisiä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>"Me kasvoimme kahdenkymmenen miljoonan sodassa kuolleen kanssa, mutta sitten kävi ilmi, että sodan uhreja olikin paljon enemmän. Meitä on hemmoteltu luvuilla ja meidät on pilattu niillä, raiskattu väkivallan kuvitelmalla, jos ymmärtää nämä luvut, hyväksyy myös väkivallan. Mieleni on maassa, en tiedä miksi kaikki tämä kuulostaa niin tavanomaiselta, lähes pitkästyttävältä."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Vaikka kirjassa käsitellään sotaa ja etnisiä puhdistuksia Babi Jarissa, Puolassa ja Neuvostoliitossa, hyvin vahvasti nousi esille myös taide ja kieli. Vaikka olot olivat, mitä olivat, ihmisillä oli ihmeellinen kyky taikoa kauneutta ympärilleen. Kuuromykkien koulun rehtorina toiminut Roza rakasti oopperaa ja vei kuuromykkäkoulunsa oppilaat balettiin ja oopperaan ja tanssi ja maalasi lasten kanssa viikkokausia jälkeenpäin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>"Lapset pitivät keskellä kaupunkia kanoja, kaniineja, vuohia, punaruskeaa hevosta ja lehmiä. Lisäksi heillä oli riikinkukko - riikinkukko neuvostoliittolaisessa koulussa, jumalainen olento, joka ei sopinut mihinkään luokkateoriaan, niin kuin ei koko koulukaan. Riikinkukko oli kaunis, ja kauneus oli yhtä tärkeää kuin tiedot ja taidot, mykät lapset nauttivat sen sadan silmän kauneudesta tavalla josta me emme tiedä mitään, he näkivät riikinkukon välkkyvän, horisontin peittävän viuhkapyrstön, mutta eivät kuulleet sen korvia raastavaa kirkunaa."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Samainen Roza sai myöhemmin Uralilla käskyn pitää hengissä kaksisataa Leningradin piirityksestä selvinnyttä orpolasta ja ainakin tämän lukijan sydän kovin sykähteli, kun jossain välissä paljastui, että lapset olivat pieniä muusikkoja ja tanssijoita.</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Balettikenkiä ei ollut, ja niin köyhyys edisti modernia tanssia: lapset tanssivat paljain jaloin, liihottivat omatekoisissa kauhtanoissa orpokodin leveän aulan poikki. - - Hän asui kahden tyttärensä kanssa orpokodin aulassa, siellä missä harjoituksetkin pidettiin, tanssin, laulun ja orkesterin alkusoittojen keskellä, vain ohuen verhon verran taiteesta erossa."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Vain ohuen verhon verran taiteesta erossa! </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Koko Neuvostoliitto vastusti painovoimaa ja unelmoi lentämisestä, nuoret pojat pukeutuivat uniformuihin ja lähtivät sotaan sankaruudesta haaveillen. Harva heistä palasi, mutta silti piti edelleen uskoa neuvostovaltaan, sillä epäilijät eivät jääneet henkiin. Kohtalon tornitukset ja ajan ja paikan sattumat määräsivät ihmisen kohtalon. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Liikuttavaa oli, miten Petrovskajan suvun lukuisat kuuromykkien opettajat taikoivat mykille lapsille kielen ja samaan aikaan juutalaisten oma kieli väkivaltaisesti tuhottiin. Hitler tappoi lukijat ja Stalin kirjailijat, kuten kirjailijan isä jiddisin kielen kohtalon kiteytti. Ihmiset joutuivat valitsemaan uuden kielen ja sen myötä uuden elämän. Vanhoja ei ollut lupa muistella eikä edes surra ihmisten kohtaloita ikään kuin kuolleet eivät ihmisiä olisi olleetkaan.<br />
<br />
Olipa taas kirja! Mieheni totesi, ettei minun kannattaisi tällaisia kirjoja lukea laisinkaan, koska leijun lukemisen jälkeen päiväkausia jossain sfääreissä. Sfäärielämä on oikeasti aika I-H-A-N-A-A. Hyvä kirjallisuus saa minut vastustamaan maan painovoimaa! Saa nähdä, ennätänkö palata maan pinnalle ennen viikonloppua, koska silloin on Helsingin Kirjamessut. Täytyy kai pakata Kivi taskuun...<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Niin ja tuo kuva! Se tuli mieleeni kirjan kohdasta, jossa puhuttiin nautinnollisen alastomuuden ikiaikaisesta rauhasta ja Nike-patsaasta. O-la-laa!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-30183442005322709792015-09-05T17:03:00.000+03:002015-09-05T17:24:53.950+03:00Hanna Gullichsen: Safkaa skideille<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-Ja-Ia9UbpV8/VerhR_w4yBI/AAAAAAAABGE/YktqQDhd7tw/s1600/Safkaa%2Bskideille.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="http://4.bp.blogspot.com/-Ja-Ia9UbpV8/VerhR_w4yBI/AAAAAAAABGE/YktqQDhd7tw/s640/Safkaa%2Bskideille.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Olen pitkään haaveillut tekeväni lapsilleni meidän perheen keittokirjan, josta löytyisivät kaikki lasten suosikkiruoat. Tällä hetkellä kirjasta tulisi vielä kovin lituskainen, koska lapset kelpuuttaisivat kansien väliin ehkä seuraavat reseptit: kasvissosekeitto, makaronilaatikko, lihapullat, perunamuussi, pizza ja pannukakku. Ja tietenkin se mokkapalaresepti. Ilman mokkapaloja synttärit eivät ole tässä talossa synttärit! Toivon, että saisin lisätä kirjaan myös omenakakun ohjeen (koska ilman omenakakkua ei voi tietää syksyn saapuneen) ja lohisopan, mutta raati on näistä herkuista vielä vähän eri mieltä, joten antaapa ajan kulua.<br />
<br />
Omaa keittokirjaa odotellessani paljon iloa olen saanut Hanna Gullichsenin <i>Safkaa skideille.</i> <i>Lapsuuden rakkaimmat reseptit</i> -kirjasta (no tofu publishing 2015), johon on koottuu reseptejä Gullichsenin omasta lapsuudesta 80-luvulta sekä hänen poikansa nykyhetken suosikkiruokia kuten se legendaarinen avokadopasta, lohipasta, uunijuurekset ja lasagne. Konstailematonta, herkullista ja helppoa kotiruokaa, jes! Kirjasta löytyy hallittavissa oleva valikoima liha-, kala- ja kanaruokia, aamu- väli- ja iltapaloja, kasvisruokia ja makeita herkkuja ja mikä ihaninta: kaikki samoissa kansissa!<br />
<br />
Periaatteessa <i>Safkaa skideille </i>sisältää ne meidänkin perheen lempparireseptit ja kirja onkin helppo antaa lapselle eteen kuin ravintolan ruokalista konsanaan ja sanoa: "Mitä saisi olla?" Selkeät nimet ja herkulliset kuvat rohkaisevat kokeilemaan jotain sieltä oman turvallisen lempparilistan ulkopuoleltakin. Kokeiltu on! Vaikka kyseessä on lapsille suunnattujen ruokien keittokirja, ruoat sopivat myös aikuiseen makuun. Esimerkiksi pitkään porissut bolognese sai meillä aikuisetkin huokailemaan! Valkosipuli, tomaatti ja timjami, voi rakkautta kerrakseen!<br />
<br />
Muiden <i>Safkaa-</i>sarjan kirjojen tapaan myös tämä opus on tuollainen käteen sopiva kooltaan. Kirjaa on helppo lukea ja käsitellä keittiössä. Lisäksi mukava lisä ovat ruokiin liittyvät kommentit ja ruokamuistot, joita on ripoteltu mausteeksi pitkin kirjaa.<br />
<br />
Toivottavasti tämä kiva kirja löytää tiensä moneen lapsiperheeseen arkea helpottamaan. Terveellinen ruoka on onneksi herkullista ja jopa helppoa valmistaa. Suosittelen!<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Ps. Kirjasta löytyy muuten vaarallisen herkullinen mokkapalaresepti. En tosin itse ennättänyt maistaa muruakaan, kun pellillinen oli jo kadonnut parempiin suihin... </span><br />
<br />
<br />Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-11747410221623239792015-08-16T15:01:00.000+03:002015-08-17T17:32:57.719+03:00Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" height="450" src="http://4.bp.blogspot.com/-0y8WiHgwNhI/VdBk9tqquhI/AAAAAAAABFY/Yx4d3xB9v4c/s640/Caitlin.JPG" width="640" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" height="438" src="http://4.bp.blogspot.com/-YUpKDl6CH2k/VdHweuUeewI/AAAAAAAABFw/RbQMIqRLbGo/s640/Moran.JPG" width="640" /></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Istun auringossa paikalla 14A ja leijun nousuvesimäisessä riemussa, enkä ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Yksi ainoa hätkähdyttävä tosiseikka saa minut pöllyyn: pilvien yläpuolella paistaa aina aurinko. Aina. Joka ikisenä päivänä Maan päällä - jokaisena elämäni päivänä - on ollut salaisesti aurinkoista. - - - Minusta tuntuu kuin olisin lentänyt tuhannen kilometrin tuntinopeudella pää edellä elämäni kauneimpaan vertauskuvaan; jos lentää tarpeeksi korkealla, jos kohoaa pilvien yläpuolelle, saa elää ikuista kesää.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Caitlin Moranin <i>Näin minusta tuli tyttö </i>(Schildts & Söderstöms 2015) on hulvaton, kamala ja koskettava kasvutarina, jossa 14-vuotias Johanna Morrigan päättää rakentaa oman elämänsä pala palalta uudestaan.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Neljätoistavuotiaalle ei kerrota tätä, sillä ne, joiden pitäisi opastaa elämässä, ovat omat vanhemmat - juuri ne ihmiset, jotka rakensivat sen version, johon olet niin täysin tyytymätön. He tekivät oman mielensä mukaisen version. He tekivät sellaisen version, jota he itse tarvitsevat. He muovasivat sinut oman tietämyksensä nojalla ja rakkaudesta - siksi he eivät kykene näkemään, mitä sinä et ole...</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Johannan lapsuus on kulunut alueella, jonka postinumero ei ole houkutteleva. Isä on rock-tähteydestä haaveileva tyhjäntoimittajaidealisti ja äiti masentunut, perhettään suojeleva naarasleijona. Ja perhettä piisaa. Isälle sattuneen työtapaturman vuoksi Morriganit elävät sosiaalietuuksien turvin. Televisio tarjoaa sopivasti viihdykettä ja kirjastosta saa musiikkia ja kirjoja. Ikuisen rahapulan takia välttämättömyystarvikkeet on kätevintä pölliä kemikaalikaupasta. Vaikka olosuhteet tuntuvat karuilta, perheessä kuitenkin tiedetään sanojen arvo ja kaikista ongelmista huolimatta asioista puhutaan ja vanhemmilla on sydän kohdillaan. Ulkopuolisen silmin tilanne kuitenkin näyttää aika toivottomalta, varsinkin kuin erinäisten sattumien vaikutuksesta perheen etuuksille tapahtuu jotain ja vanhempien mielenterveydestäkään ei aina ota oikein tolkkua. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Päähenkilö rakastaa musiikkia ja alkaa sitkeästi pommittaa englantilaista musiikkilehteä lähettämällä salanimellä bändiarvosteluja viikko toisensa perään. Lopulta kyvyt huomataan ja alaikäinen ja ylipainoinen "Dolly" palkataan karskien miesten seuraan lehteen töihin. Varsinainen tuhkimotarina siis! Silinterihattu päähän ja mustat kajalit silmiin ja 14-vuotiaasta Johannasta tuleekin ehkä koko saarivaltakunnan pelätyin ja rääväsuisin kriitikko, jonka elämäntehtävä tuntuu olevan nuorien bändien teilaaminen ja irstaiden seksikokemusten hankkiminen. Dolly on "enfant terrible", mutta jossain vaiheessa Johanna huomaa, että palikat ovat sittenkin väärässä järjestyksessä ja hänen elämänsä on jotenkin kummallisella tavalla väärin rakennettu. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Olipa lukukokemus! Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että keskustelemme Moranista ensi viikolla lukupiirissä. Vähän täytyy vielä sulatella. Kaikesta ronskiudesta huolimatta kirja oli riemastuttava lukukokemus. Tosin tytölle, joka on kasvanut peilittömässä talossa, olisi voinut monessa kohdassa käydä toisinkin. Ja kyllä niistä elämän peileistä kaikenlaista kuvajaista näkyikin. Onneksi yhdestä näkyi myös se kaikki hyvä ja arvokas.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Ja vähin erin, pala palalta, syntyy sellainen elinkelpoinen versio itsestä, jota voi hyräillä koko päivän. Löytyy se pieni hiekanjyvä, jonka ympärille helmi alkaa kasvaa. Luonto tekee tehtävänsä ja helmen sisus täyttyy taialla, vaikka itse puuhailisi kaikkea muuta...</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Aika ihana! Ja ihana on tuo sääkin ulkona. Taitaa olla se ikuinen kesä vihdoinkin!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-53029631846979967162015-07-15T10:00:00.000+03:002015-07-15T10:12:27.010+03:00Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" height="441" src="http://1.bp.blogspot.com/-Z_KwW3-9ucY/VZ0hOoyRqOI/AAAAAAAABD4/4SbNxBI_8b4/s640/Det%2BKongelige%2BBibliotek.JPG" width="640" /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" height="450" src="http://2.bp.blogspot.com/-1pwOxInfSy0/VZ0hskSEfSI/AAAAAAAABEA/di1LDRPtbxI/s640/Fasadi.JPG" width="640" /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" height="470" src="http://4.bp.blogspot.com/-51f79bdvay0/VZ0hy4i6SjI/AAAAAAAABEI/mNfrTbGLVVA/s640/Bibliotekshaven.JPG" width="640" /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" height="425" src="http://2.bp.blogspot.com/-FURqftLxfRQ/VZ0idMFB-zI/AAAAAAAABEY/5PbeTJgixR0/s640/Kierkekaard.JPG" width="640" /></div>
<br />
<br />
"Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy <a href="http://pieni-kirjasto.blogspot.fi/" target="_blank">La petite lectrice –blogista</a>. "<br />
<br />
<br />
Terveisiä Kööpenhaminasta!<br />
<br />
Näiden matkakuvien myötä tahdon osallistua kirjabloggaajien tempaukseen kirjastojen puolesta ja toivon päättäjille viisautta ja rohkeutta uuden kirjastolain ja kirjastojen oikeudenmukaisen rahoitusmallin laatimiseen.<br />
<br />
Meillä Pohjoismaissa yleiset kirjastot ovat aina olleet laadukkaita ja pyrkineet palvelemaan ihan jokaista ihmistä tasapuolisesti asuinpaikasta riippumatta. Kirjastot ovat osa pohjoismaista kulttuuriperintöä mutta myös tiukasti omassa ajassaan kiinni ja aktiivisesti mukana yhteiskunnan kehityksessä. Toivon, että jatkossakin demokratia toteutuu ja jokaisella ihmisellä olisi mahdollisuus saada monipuolisia kirjastopalveluja asuipa sitten Utsjoella tai ruuhka-Suomessa olivatpa taloudelliset ajat mitkä tahansa. Minusta itsestäni oli esimerkiksi aivan ihanaa, kun löysin itseni Suomenlinnan kirjastosta ja olin todella iloinen erityisesti saaren lapsiasiakkaiden takia. Toki paikka on takuulla korvaamaton myös muille Suomenlinnan asukkaille!<br />
<br />
Olen käynyt tämän vuoden aikana Suomenlinnan kirjaston lisäksi monissa muissakin kirjastoissa ja olen vienyt nuorisoa kirjastovierailuille ja kertonut, mistä kirjastokortin saa ja miten kirjaston lainausautomaattia käytetään. Kirjasto on ollut joka kerta elämys ja ilonaihe. Kuvaterveiseni tulevat kuitenkin Sören Kierkegaardin vartioimalta Tanskan Kuninkaallisen kirjaston pihalta, koska tuolla reissuilla oikea kamerakin oli matkassa mukana. Kuninkaallinen kirjasto on hieno esimerkki siitä, miten vanha ja uusi kohtaavat toisensa sävyisästi. Kirjaston toinen puoli on hyvin moderni musta timantti <a href="http://www.kb.dk/en/" target="_blank">klik</a>. Hyväksi havaittu vanha kannattaa säilyttää ja rakentaa sopivat sillat kohti uutta. Se on viisautta!<br />
<br />
Me suomalaiset muuten lainaamme kirjastoistamme enemmän kirjoja kuin tanskalaiset. Pidetään siis kirjastoistamme hyvää huolta, että lukemista riittää myös tulevaisuudessa.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-12027768688817041772015-02-02T00:09:00.001+02:002015-02-02T14:34:18.838+02:00Antti Holma: Järjestäjä<div style="text-align: center;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-rVbep8wqjQw/VM6NS062-II/AAAAAAAABCM/kfYxU-0s2Pc/s1600/J%C3%A4rjest%C3%A4j%C3%A4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-rVbep8wqjQw/VM6NS062-II/AAAAAAAABCM/kfYxU-0s2Pc/s1600/J%C3%A4rjest%C3%A4j%C3%A4.JPG" height="396" width="640" /></a></div>
<i><br /></i>
<i>"Tästä velvollisuudentunteesta käsin ihailin eniten kuiskaaja-Kaarinaa, koska hän oli niin vanha, ettei hän enää ollut sukupuolinen. Hän oli ihastuttava tuhatvuotias ryppyinen kukkanen mustassa saalissaan ja vitivalkoisessa tukassaan. - - Kaarina oli pienen pieni ja laiha, mutta hänen silmänsä loistivat ja hän hymyili vaikka hänen oli hankala kulkea rappusia alas. Olisin halunnut olla hänen ystävänsä. Olisin halunnut olla yhtä vanha kuin hän, yhtä lempeällä tavalla voimakas ja tepastella hänen kanssaan ystävyyden hengessä pienessä humalassa talvi-illassa."</i><br />
<i><br /></i>
<br />
<div style="text-align: left;">
Antti Holman <i>Järjestäjä</i> (Otava 2014) sai minut voimaan pahoin. En ole ikinä aikaisemmin moista kokenut. Kirja ihan oikeasti kuvotti ja yökötti, mutta myös vakuutti ja ihastutti. Erikoinen esikoinen! Todellakin!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kirja on nuoren miehen söpö ja irvokas odysseia maailmassa, joka on täynnä "sukupuolisia" henkilöitä. Tarmo haluaisi olla todellinen mies ja sankari, mutta muut ihmiset näkevät hänet jotenkin toisin. Tarmo on ystävällinen ja kaikin puolin mukava, mutta yhden asian kanssa on vielä vähän tekemistä. Tarmo on homo. Ongelmia kuitenkin aiheuttaa erityisesti tuo hänen kiltteytensä. Nuorta miestä käytetään julkeasti hyväksi ja hänestä tehdään syntipukki asiaan kuin asiaan. Tarmo alistuu, mutta onneksi jossain itää kapinan siemen ja päähenkilö uskaltautuu lopulta jättämään työnsä kirjaston tätinä ja pestautuu järjestäjäksi teatteriin, jossa odottamassa on jos jonkinlaisia taiteilijoita ambitioineen ja outoine tapoineen. Teatterista löytyy myös Daniel, jota Tarmo palavasti himoitsee. Tarinan teatteri ei kuitenkaan ole ehkä se maailman paras paikka etsiä sitä, mikä päähenkilöltä on kateissa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Holma riepottelee pilke silmäkulmassa sukupuolirooleja ja läimii ilkikuriseen sävyyn laitosteatterin maailmaa. Vaikka tarina on paikoin varsin tragikoominen, jotain aika kaunista ja herkkääkin pulpahtaa jatkuvasti pintaan. Tarmo itsessään on kuin ihmisen unelma, velvollisuudentuntoinen ja hyvätapainen nuori mies, joka tahtoisi vain selvittää, mitä todellinen miehisyys tarkoittaa. Malleja löytyy monia, mutta oikeaa tuntuu olevan vaikea löytää. Mitä se miehisyys sitten oikeasti onkaan? Mitä olisi ihan vain ihmisyys? Minusta tuossa kuiskaaja-Kaarinan olemisessa olisi jotakin todella tavoittelemisen arvoista! Löysinköhän lie itseni?</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<i>Esikoinen </i>oli hurja lukukokemus. Toipumiseen piti varata toisen ääripään lääkkeet, mutta niistä kerron ehkä myöhemmin. Ihanuutta siis luvassa. Ja jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan herra Holman seuraavaa teosta...</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<i><br /></i></div>
</div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-80898658014133159832015-01-04T23:12:00.000+02:002015-01-04T23:13:11.657+02:00Järkäle saapui kotiin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-up3jVQ2GkcQ/VKmpA_kugFI/AAAAAAAABB8/fiXqgPeLPaA/s1600/Alastalon%2Bsalissa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-up3jVQ2GkcQ/VKmpA_kugFI/AAAAAAAABB8/fiXqgPeLPaA/s1600/Alastalon%2Bsalissa.JPG" height="430" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
Tässä se härkä nyt on. Pamplonan taistelu alkakoon! Koska nyt vietetään tätä Kirjan vuotta 2015, ajattelin minäkin lukaista ainakin yhden kirjan ja olkoon se sitten tämä <i>Alastalon salissa</i>. Jos Bo Carpelan hehkuttaa teosta mahtavaksi suomalaisen proosan universaaliksi kansaneepokseksi, niin mitä sitä enää miettimään. Uskaltaako joku muu ottaa haasteen vastaan?</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;">Lukuiloa!</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-12811869945694447052014-12-31T22:59:00.001+02:002014-12-31T23:03:43.491+02:00Vuosi 2014<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-p_QK33gjmmM/VKRFrrYMnXI/AAAAAAAABAQ/HiEptFBofW4/s1600/vuosi%2Bkuvin%2Btammi1.JPG" height="266" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">tammikuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-S-r11_xoYJY/VKRFvWr1lmI/AAAAAAAABAY/L73-JZ7xAHY/s1600/vuosi%2Bkuvin%2Bhelmi2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-S-r11_xoYJY/VKRFvWr1lmI/AAAAAAAABAY/L73-JZ7xAHY/s1600/vuosi%2Bkuvin%2Bhelmi2.JPG" height="295" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">helmikuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-cN8sm3rWrr0/VKRF0g-EuiI/AAAAAAAABAg/0bv6Z3NpGU4/s1600/maalis.JPG" height="266" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">maaliskuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-WhriI-ItxoY/VKRF6v-Sp_I/AAAAAAAABAo/gqcoOGsPDV0/s1600/Huhtikuun%2Bkoivikko.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-WhriI-ItxoY/VKRF6v-Sp_I/AAAAAAAABAo/gqcoOGsPDV0/s1600/Huhtikuun%2Bkoivikko.JPG" height="273" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">huhtikuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-IvwHDwGYPaw/VKRGmSQk4fI/AAAAAAAABAw/_hu3IiBt-Ik/s1600/toukokuu2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-IvwHDwGYPaw/VKRGmSQk4fI/AAAAAAAABAw/_hu3IiBt-Ik/s1600/toukokuu2.JPG" height="276" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">toukokuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-g7OI8AD8ICg/VKRG1kUsqRI/AAAAAAAABA4/w5DqC7jlYCE/s1600/kes%C3%A4kuu%2Bja%2Bjuhannuskoivut.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-g7OI8AD8ICg/VKRG1kUsqRI/AAAAAAAABA4/w5DqC7jlYCE/s1600/kes%C3%A4kuu%2Bja%2Bjuhannuskoivut.JPG" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">kesäkuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-yp48Q-xC2SQ/VKRHI3crqII/AAAAAAAABBA/zcnMEggAkmM/s1600/hein%C3%A4kuun%2Bkoivut.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-yp48Q-xC2SQ/VKRHI3crqII/AAAAAAAABBA/zcnMEggAkmM/s1600/hein%C3%A4kuun%2Bkoivut.JPG" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">heinäkuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-GPgk37b_n_w/VKRHOGSeT5I/AAAAAAAABBI/WDdKSB0rocU/s1600/elokuu2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-GPgk37b_n_w/VKRHOGSeT5I/AAAAAAAABBI/WDdKSB0rocU/s1600/elokuu2.JPG" height="278" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">elokuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-Tn9qtyZOhnU/VKRHRSatlBI/AAAAAAAABBQ/1_j_2mWfsmk/s1600/syyskuun%2Bpes%C3%A4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Tn9qtyZOhnU/VKRHRSatlBI/AAAAAAAABBQ/1_j_2mWfsmk/s1600/syyskuun%2Bpes%C3%A4.JPG" height="270" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">syyskuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-sD6fkp1luS4/VKRHWGga8SI/AAAAAAAABBY/ZhJs-MzvAoE/s1600/Rantakoivut%2Blokakuu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-sD6fkp1luS4/VKRHWGga8SI/AAAAAAAABBY/ZhJs-MzvAoE/s1600/Rantakoivut%2Blokakuu.JPG" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">lokakuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-KfFy-E6cIqY/VKRIIA8V0HI/AAAAAAAABBg/WWQmtrZ78KA/s1600/vuosi%2Bkuvina%2Bmarraskuu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-KfFy-E6cIqY/VKRIIA8V0HI/AAAAAAAABBg/WWQmtrZ78KA/s1600/vuosi%2Bkuvina%2Bmarraskuu.JPG" height="283" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">marraskuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-EksSfDZ7k3c/VKRIVKJu8OI/AAAAAAAABBo/FAfrU0QE09s/s1600/joulukoivut.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-EksSfDZ7k3c/VKRIVKJu8OI/AAAAAAAABBo/FAfrU0QE09s/s1600/joulukoivut.JPG" height="270" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">joulukuu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Elämämme tärkeimpiä viisauden lähteitä on ymmärtää ihmiselämän kontrastit, nähdä vaaleiden ja tummien sävyjen vaihtelut sekä mieluummin kuin tähdätä jatkuvaan onnellisuuteen, pyrkiä olemaan elävä, kokonainen ihminen."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"> (Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Vuosi 2014 oli siinä mielessä erikoinen, ettei talvea ollut nimeksikään. Se kummallinen rapainen ja harmaa välikausi kesti keskimäärin yhdeksän kuukautta. Juhannuksena satoi räntää, mutta heinäkuussa saapui todellinen kesä ja helteitä piisasikin sitten pitkälle elokuuhun.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kuluneen vuoden aikana olen monet kerrat huomannut, miten kohtalo järjestää asiat omalla tavallaan oikein. Olen onnellinen, että elämässä on sekä vaaleita että tummia sävyjä; ilman kontrasteja mikään ei tuntuisi miltään. Arjen harmaakin on oikeastaan aika ihana väri. Tiedättehän sen fiiliksen, kun vaikkapa sairastelujen jälkeen arki alkaa taas rullaamaan omaa rataansa ja elämä on hallinnassa? Onni löytyy oikeasti hyvin arkisista asioista.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mutta koska Hiirenkorvia ja muita merkintöjä yrittää olla kirjablogi, ehkä tässä vuoden viimeisten hetkien aikana voisin nopeasti vilkaista vielä kirjavuoteen 2014. Luin määrällisesti aika vähän, mutta minulle jäi sellainen olo, että Suomessa ilmestyi oikein rytinällä upeita kirjoja. Tämän harmaan hiirulaisen sydämen sai alkutalvesta väpättämään Mia Kankimäen <i>Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.</i> Koko kevään jatkuneen suuren lukuelämyksen tarjosi taas Anni Kytömäki <i>Kultarinnallaan</i> ja ajanlaskuuni kesä 2014 tallennetaan hakusanoilla Hannu-Pekka Björkman & laiturinnokkakirjallisuus.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Vuoden aikana tuli kuluneeksi 100 vuotta Tove Janssonin syntymästä ja tuokin tapahtuma jätti jälkeensä paljon mukavia muistoja. Kiitokset vielä kerrankesäseurueelle kimaltelevasta matkasta Pellinkiin Toven jalanjäljille ja terveisiä teille kaikille muillekin kirjallisuusystävilleni. Ihanaa, että olette olemassa! : )</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Vuosi 2015 on nimetty kirjan vuodeksi ja olen tänään varannut kirjastosta ensi vuoden KIRJAN. Se on klassikko, jota en muistini mukaan ole koskaan lukenut (ainakaan loppuun asti). Nyt otan härkää sarvista ja kesytän järkäleen. Lipsautinkohan nyt uudenvuodenlupauksen? Ne eivät kuulu tapoihini...</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Upeaa kirjan vuotta 2015! </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-65383463938302876512014-12-25T16:16:00.003+02:002014-12-25T16:18:26.937+02:00Vuosi kuvina: JOULUKUU<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-RRUEkbYXri8/VJwYjkUa6NI/AAAAAAAAA94/v4suHg6PjKE/s1600/jouluranta.JPG" height="422" width="640" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-qYhrvohMpVQ/VJwZLLu9sWI/AAAAAAAAA-A/RgkN53C8_AI/s1600/joulukoivut.JPG" height="432" width="640" /></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Valkoinen joulu saapui sittenkin.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Onnellista, rauhaisaa ja ihanaa juhlaa kaikille!</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: x-small;">Ps. En yleensä saa kirjoja lahjaksi, mutta tänä vuonna Pukki yllätti. Minäkin taidan yllättää ensi vuonna! Paketista löytyi nimittäin Docendon <i>PowerPoint 2013 - tehoa viestintään.</i> Kiitos tarkkasilmäisille tontuille! ; ) Tänään kyllä saatan lukea vähän jotain muutakin...</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-13863033275707039662014-11-30T20:25:00.000+02:002014-11-30T20:29:19.123+02:00Vuosi kuvina: MARRASKUU<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-_Hvbpihj-HA/VHtYrnBxtzI/AAAAAAAAA9Y/eeOUrT8t2hs/s1600/vuosi%2Bkuvina%2Bmarraskuu.JPG" height="426" width="640" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-W4NbQ2oZiLM/VHtY-pTDdwI/AAAAAAAAA9o/ewOHWSP3RwE/s1600/vuosi%2Bkuvina%2Bmarraskuu.JPG" height="454" width="640" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-jLeGlz-GZ38/VHtY2xdD2oI/AAAAAAAAA9g/4JbnNWv8uRc/s1600/Hymyilev%C3%A4%2BApollo.JPG" height="426" width="640" /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kun oikein me aattelemme.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Vaikk' elämme kaikki me päällä maan,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>niin maassa tok' kiinni emme.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Täll' onhan niin paljon muutakin</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kuin multaa, on kaunista kultaakin,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kun oikein, oikein me etsimme vaan.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Niin kaunis, kaunis on maa.</i><br />
<span style="font-size: x-small;"> </span><br />
<span style="font-size: x-small;"> (Eino Leino)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Apollo hymyili tänään niin leveästi, että höllyin nappaamaan vielä kolmannen kuvan. Marraskuu on ollut niin synkkä ja niin kurainen, etten oikeastaan voinut muuta kuin nauraa, kun menin tänään ottamaan nämä marraskuun kuvat. Joku kultaa muistot!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kuuntelimme oppilaiden kanssa perjantaina Eino Leinon <i>Hymyilevää apolloa</i> ja olen lauleskellut runoa koko viikonlopun. Kyllä se on vaan niin hieno, ja upea on myös Tuure Kilpeläisen tulkintakin. Oi, kuunnelkaa, kuunnelkaa vaan!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Marraskuu on ollut lukukuu, mutta jotenkin rauhaton sellainen. Olen rääpinyt sieltä ja täältä, mutta juuri mitään en ole saanut loppuun asti. Sen olen kuitenkin huomannut, että Suomessa kirjoitetaan ja julkaistaan aika upeaa kaunokirjallisuutta. Yöpöytäni kirjavuoresta voisin mainita vaikkapa seuraavat sattumat:</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Satu Taskinen: <i>Katedraali</i></div>
<div style="text-align: left;">
Jussi Valtonen: <i>He eivät tiedä mitä tekevät</i></div>
<div style="text-align: left;">
Peter Sandström: <i>Valkea kuulas</i></div>
<div style="text-align: left;">
Antti Holma: <i>Järjestäjä</i></div>
<div style="text-align: left;">
Pajtim Statovchi: <i>Kissani Jugoslavia</i></div>
<div style="text-align: left;">
Juha Seppälä: <i>Matka aurinkoon</i></div>
<div style="text-align: left;">
Lars Sund: <i>Kolme sisarta ja yksi kertoja</i></div>
<div style="text-align: left;">
Joni Skiftesvik: <i>Valkoinen Toyota vei vaimoni.</i></div>
<div style="text-align: left;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Jos nuo kolme ensimmäistä ennättäisin vielä tänä vuonna lukea ja sitten pitäisi vielä päättää se yksi täydellinen: nimittäin The Joulukirja. Löytyisiköhän sekin tuolta listalta? </div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-30471018390159087032014-11-22T22:55:00.002+02:002014-11-22T22:59:48.550+02:00Maria Turtschaninoff: Maresi. Punaisen luostarin kronikoita<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-w0mm59maSnM/VHDJg4u20tI/AAAAAAAAA9I/2MfvYnx1kVw/s1600/Maresi1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-w0mm59maSnM/VHDJg4u20tI/AAAAAAAAA9I/2MfvYnx1kVw/s1600/Maresi1.JPG" height="426" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Saari tuoksui hunajalle ja kasteelle, kun kuljimme polkua, joka johti vuoren kuvetta, ja muistan ajatelleeni, että silloin kun asuin vielä kotikylässäni, en osannut edes uneksia tällaisesta paikasta kuin saari. Paikasta, jossa riitti lämpöä ja ruokaa ja tietoa. Elämää Rovasissa voi verrata luolaelämään, jossa kukaan ei tiedä mitään ulkomaailmasta, sillä kaikkien elämä pelkistyy luolan kalseaan pimeyteen. Kun tulin luostariin ja opin lukemaan, oli kuin suuri ikkuna olisi avattu kohti valoa ja lämpöä. Vedin syvään henkeä ja nautin täydestä vatsasta, auringosta kasvoillani ja raikkaasta kevättuulesta joka liekkui säärissäni. Onni, ajattelin, tätä on onni."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Maria Turtschaninoffin <i>Maresi. Punaisen luostarin tarinoita</i> (Tammi 2014) johdattaa lukijansa Menoksen salaperäiselle saarelle, josta merimiehet ovat kuulleet hurjia huhuja ja paikkaa vieroksutaan. Oikeastaan saari itsessään on niin hyvä kätkeytymään, että vain harva osaa sinne reitin. Saaresta tekee erikoisen sen punainen luostari, jonka asukkaina on vain naisia ja tyttöjä, jotka päätyvät luostariin monista eri syistä. Osa on lähetetty saamaan hoitoa, toiset taas koulutusta. Toiset saapuvat vainottuina ja hengenhädässä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Elämä saarella on hyvin idyllistä ja tasa-arvoista. Luostari on perustettu kolmikasvoisen Alkuäiti-jumalan kunniaksi. Alueella sijaitsee viehättävästi nimettyjä rakennuksia, joita kutakin johtaa sisar apunaan omat noviisinsa. Työt hoituvat jouhevasti, vapaa-aikaa on sopivasti ja ruokaa sekä hengenravintoa riittämiin. Täydellinen ideologia kohtaa kuitenkin ulkopuolisia uhkia ja käärme löytää toki tiensä tähänkin paratiisiin...</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Eräänä päivänä saarelle ilmestyy pieni, kovia kokenut Jai-tyttö, joka ystävystyy kirjan päähenkilön Maresin kanssa. Jai tulee hyvin patriarkaalisesta ja väkivaltaisesta kulttuurista ja suvun miehet vaalivat mustavalkoisesti yhteisönsä kunniakäsitystä. Arvata saattaa, että pian Menoksen idyllinen ja omalakinen elämä saa säröjä, kun miehet tulevat hakemaan omaansa ja vaalimaan kunniaansa. Sekä Mares että Jai-joutuvat koviin koetuksiin ja pohtimaan omaa rooliaan yhteiskunnassa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Vaikka <i>Mares </i>on<i> </i>genreltään tyylipuhdasta seikkailufantasiaa, on teos teemoiltaan kovasti tässä ajassa kiinni. Tarinassa pureudutaan moniin ihmisoikeuskysymyksiin ja esimerkiksi tyttöjen oikeuteen käydä koulua. Turtschaninoff pistää sekä päähenkilö Maresin että lukijan vaikeiden valintojen eteen mutta toisaalta tarjoaa myös oivia apuvälineitä paremman maailman rakentajille.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Onnittelen lämpimästi Maria Turtschaninoffia vuoden 2014 Finlandia-Juniorista. Teos on ehdottomasti sen arvoinen. Toivotaan, että mahdollisimman moni nuori lukija pääsee Menoksen saarelle nauttimaan Turtschaninoffin lumoavasta kerronnasta ja hienosta sekä viisaasta tarinasta. Jään muuten jännityksellä odottamaan, mitä miehet ja pojat tuumaavat <i>Maresista... </i></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-85398665951091560622014-11-08T20:55:00.002+02:002014-11-08T21:00:43.248+02:00Helsingin Kirjamessut 2014<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-ech6YXYH4jE/VE9IQ83OVII/AAAAAAAAA7w/k1ORJW4Ss5U/s1600/Kohtaamisia%2B2014.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-ech6YXYH4jE/VE9IQ83OVII/AAAAAAAAA7w/k1ORJW4Ss5U/s1600/Kohtaamisia%2B2014.jpg" height="640" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa....<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-uxoxoHiCi4Q/VFPOnQrLibI/AAAAAAAAA8Y/ub7oc6itUdM/s1600/Messuilta.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-uxoxoHiCi4Q/VFPOnQrLibI/AAAAAAAAA8Y/ub7oc6itUdM/s1600/Messuilta.JPG" height="436" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
Viime viikot olenkin sitten tyytyväisenä nautiskellut messusadosta. Lukemisen alla tällä hetkellä suloisesti sekaisin Jari Järvelän <i>Särkyvää</i>, Antti Arnkilin <i>Lauantaiesseet</i> ja Helmi Kekkosen <i>Suojaton</i>. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Helmi Kekkosen uusimman olisin lukenut varmasti muutenkin, mutta Järvelä ja Arnkil puhuivat messuilla niin houkuttelevasti, että kirjoihin oli pakko tarttua. Samoin tuo Marko Hautalan <i>Kuokkamummo</i> ei välttämättä ole sitä tyypillisintä genreäni, mutta kävinpä Hautalaakin kuuntelemassa ja suuntasin saman tien Tammen osastolle. Ensi vuonna pitää varata matkaan ehdottomasti isompi matkalaukku!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Meillä leivottiin tänään talven ensimmäiset piparit. Samalla tajusin, että ensi viikolla uunista pullahtavat tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaat. Olen sieltä jostain Mikko Rimmisen ajoista lähtien halunnut lukea ehdokasteokset ennen Finlandia-diktaattorin jyrähdystä, mutta nyt olen vähän harmistunut ja hämilläni. Lukuaikaa on supistettu kolmesta viikosta kahteen ja voittaja selviää jo 27. marraskuuta. Kuka oikeasti ennättää lukea kaikki kuusi finalistiteosta kahdessa viikossa? Anne Brunila taitaa olla aika pro! Nostan hänelle hattua ja taidan itse hypätä venyttelysarjaan nauttimaan Finlandia-sadosta oikein pitkän kaavan mukaan ja hartaudella. Lupaan ilmoittaa oman suosikkini ensi vuoden kirjamessuihin mennessä. Muistuttakaa, jos unohdan lupaukseni! ; )</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Pidän muuten ensi viikolla peukkuja erityisesti Sirpa Kähköselle ja Anni Kytömäelle. <i>Graniittimies</i> ja <i>Kultarinta</i> ovat olleet ne tämän vuoden sykähdyttävimmät, ehdottomasti! </div>
</div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-71815331008567368492014-11-02T13:29:00.000+02:002014-11-24T19:35:04.725+02:00Lukuhaaste <img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-5qwUnVbW0mI/VFYGMFcIdJI/AAAAAAAAA8w/c76InkkNnpI/s1600/sitke%C3%A4sti.JPG" height="459" style="text-align: center;" width="640" /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Olen aika kehno ottamaan haasteita vastaan, mutta tämän eilisen kohtaamisen jälkeen päätin ryhdistäytyä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-9uKmEqZterU/VFYGFYkJ-XI/AAAAAAAAA8o/_NgqbR7XzJo/s1600/lankutushaaste.JPG" height="441" width="640" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Lankutus- ja punnertamishaasteet saavat minut kangistumaan ja hyytymään...</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-ELlG399I7OY/VFYGTEPfGpI/AAAAAAAAA84/Kz2Ieji5X2A/s1600/p%C3%A4%C3%A4m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4.JPG" height="452" width="640" /></div>
<br />
En halua joutua pohjamutiin pyörimään...<br />
<br />
Voitteko kuvitella, että marraskuun ensimmäisenä päivänä löysimme mökkirannastamme sammakon! Siellä se hitaasti raahautui haprakkaa jäätä myöten kohti päämääräänsä. Aika kangistuneelta meno vaikutti, mutta välillä saku yritti uljaasti jopa loikata eteenpäin. Takajalat eivät vain tahtoneet enää nousta sileästä jääpinnasta. Mutta tiedättekö? Lopulta urhea sammakko saavutti sulan veden ja sukelsi pohjamutiin talvehtimaan. Uskomatonta!<br />
<br />
No niin, minäkin päätin sitten eilen ottaa Karo Hämäläisen lukuhaasteen vastaan. Ideanahan on marraskuun jokaisena päivänä lukea huikeat 30 sivua. Hyytymisen ja kangistumisen estämiseksi ajattelin kirjata lukemiseni tänne muistiin. Tämä on minulta oikeasti hurja veto. Onneksi toisilla on se pohjamuta suorastaan tavoite. Harmi, etten osaa sammakon lailla hengittää ihon kautta, joten ajattelin sinnitellä muuten. Onneksi rakastan lukemista!<br />
<br />
<b>1.11.2014</b><br />
<br />
<b>Sanna Tahvanainen</b>: <i>Pikkumusta</i> (8 sivua)<br />
<br />
<i>"Kun hän nojautuu tyynyihin ja ryhtyy lukemaan, häntä alkaa väsyttää. Aivan oikein, hän ei tälläkään kertaa ehdi lukea kuin muutaman sivun ennen kuin vaipuu uneen. Viimeiseksi ennen nukahtamistaan hän ajattelee että kirjat ovat hänen parhaita ystäviään. Jos hänellä olisi tytär, hän opettaisi tälle että romaaneissa on kaikki mitä elämästä tarvitsee tietää. Aivan kaikki."</i><br />
<i><br /></i>
Sanna Tahvanainen kertoo Coco Chanelista. Ei tarvitse perustella. Rakastan Tahvanaisen tapaa kertoa.<br />
<br />
<b>Juha Itkonen</b>: <i>Rimini </i>(15 sivua)<br />
<br />
<i>"Siinä he olivat kaikki, kuulin heidän äänensä, tunsin heidän läheisyytensä, ja tunnusmusiikki soi jo, lopputekstit pyörivät, kevyt tupakansavu leijaili ympärilläni mutta sekin oli tuoksu jonka läpikotaisin tunsin, Sellainen lapsuus oli: läpeensä tuttua. Kun asiat olivat ennallaan, asiat olivat hyvin."</i><br />
<i><br /></i>
Prosaisti-Itkonen herättää tupakansavuisen 1980-luvun taas henkiin ja pureutuu elämän ydinasioihin ja perhedynamiikkaan riipaisevan hienosti. Voi että! Ihana haaste!<br />
<br />
<b>Sirpa Kähkönen</b>: <i>Graniittimies </i>(17 sivua)<br />
<br />
<i>"Hiihdimme läpi maaliskuisten metsien, lumi oli paksua ja tahmeaa, pohjoisen Suomen suuret kuusikot eivät tahtoneet päästä meitä lävitseen. Me tunkeuduimme tähän maahan, survoimme suksia kinoksissa, sauvoimme silmät sumeina, selässä reput ja käsissä äitiemme neulomat kintaat."</i><br />
<i><br /></i>
Mielenkiintoinen näkökulma vapauden valtakunnan suureen vallankumoukseen. Ymmärrän täysin, miksi kirja on kerännyt viime viikkoina kovasti kehuja. Palaan tähän myöhemmin...<br />
<br />
<b>2.11.2014</b><br />
<b><br /></b>
<b>Sirpa Kähkönen</b>: <i>Graniittimies </i>(124 sivua)<br />
<br />
<b>3.11.2014</b><br />
<b><br /></b>
<b>Sirpa Kähkönen: </b><i>Graniittimies </i>(74 sivua)<br />
<br />
Tarina heräsi todella henkiin (tai minä heräsin tarinaan) Ilon seppien myötä.<br />
<br />
<b>4.11.2014</b><br />
<b><br /></b>
<b>Antti Arnkil: </b><i>Lauantaiesseet </i>(16 sivua)<br />
<br />
Tänään sain lukea mainion kirjallisuusesseen! Arnkil analysoi kokoelman ensimmäisessä tekstissä Paavo Rintalan <i>Maatyömies ja kuu -</i>teosta ja yrittää selvittää, miten kertomuksessa perustellaan kirjallisuuden ja kirjailijan työn merkitystä. Arnkil siteeraa moneen otteeseen Rintalaa ja voi mitä sitaatteja! Eräs taitaa varata kirjastosta heti koko Rintalan tuotannon. Myös Björkman viittasi muuten Paavo Rintalaan <i>Kadonneet askeleet</i> -kirjassaan.<br />
<br />
Seuraavassa esseessään Arnkil tarttuu <i>Skavabölen</i> <i>poikiin</i>, mutta yritän hillitä itseni ja jätän pojat huomiseksi.<br />
<br />
<b>Sirpa Kähkönen: </b><i>Graniittimies </i>(62 sivua)<br />
<br />
<i>"Se kaunis, ruma, kiihkeä, sensuaalinen, haluttu, tuomittava, tuomittu äiti-Venäjä, jota hän rakasti ja palvoi yli kaiken. Se joka sai emigrantitkin palaamaan, vaikka päätä puisteltiin - ja vaikka ruhtinaat palattuaan lähetettiin Siperiaan, piittaamatta siitä että nämä vannoivat pysyvänsä uskollisina kumouksen palvelijoina, kunhan vain saisivat olla pyhällä Venäjällään." </i><br />
<i><br /></i>
Mitenkä minusta tuntuu, että tänäkin vuonna Finlandia-palkinnosta kisaa ainakin yksi Venäjälle sijoittuva teos? Kohtahan sekin onneksi selviää...<br />
<br />
<b>5.11.2014</b><br />
<b><br /></b>
<b>Sirpa Kähkönen</b>: <i>Graniittimies </i>(48 sivua)<br />
<br />
Unelmat ja ystävät kantavat aika pitkälle. Nyt tekee mieli tarttua <i>Anna Kareninaan</i> ja Thomas Moren <i>Utopiaan</i>... Jatkan sulattelua; se on hyvän kirjan merkki.<br />
<br />
<b>Antti Arnkil</b><i>: Lauantaiesseet </i>(11 sivua)<br />
<br />
Elokuvaessee Rubert ja Evert Kalliosta ja raiteilla kulkevasta kirouksesta. Oma <i>Skavabölen pojat -</i>elokuvakokemukseni kalpenee kovin tämän tulkinnan rinnalla. Kohtaus Hippa-tädin silmistä ja karmean salaisuuden paljastumisesta jäi erityisesti kaivelemaan.Täytyykö siihenkin nyt palata?<br />
<br />
<b>6.11.2014</b><br />
<b><br /></b>
<b>Antti Arnkil</b>: <i>Lauantaiesseet </i>(11 sivua)<br />
<br />
Torstain essee käsitteli megalomaanista Yrjö A. Jäntin <i>Suomen sana</i> -valiolukemistohanketta ja proosan marginaaleja. Varsinainen kuningasidea, joka vei miehen terveyden ja melkein koko 60-luvunkin! Huh!<br />
<br />
<b>Helmi Kekkonen</b>: <i>Suojaton </i>(45 sivua)<br />
<br />
Olen kovasti tykännyt Kekkosen aikaisemmista teoksista, joten odotukset ovat nytkin korkealla. Kansikuva ainakin on kekkosmainen ja kaunis. Tarinassa seurataan hiljaisuudessa elävää tyttöä ja hänen perhettään. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta Isa on kuitenkin erilainen. Mitä hänelle on tapahtunut? Miksi kaikki käyttäytyvät jotenkin oudosti?<br />
<br />
<b>7.11.2014</b><br />
<b><br /></b>
<b>Antti Arnkil: </b><i>Lauantaiesseet </i>(30 sivua)<br />
<br />
Aika mainio tämä esseekokoelma. Tänään tutustuin rockin mukavimpaan mieheen, Foo Fightersin taiteelliseen johtajaan, jonka kurkku on kuin Michael Phelpsin käsivarret, ja sen jälkeen Juha Koirasen elokuvaan <i>Partanen, </i>jossa asiallisia hommia ei suoriteta (eikä muuten mitään muitakaan). Mistä nämä aiheet oikein pulppuavat?<br />
<br />
<b>8.11.2014</b><br />
<b><br /></b>
<b>Helmi Kekkonen:</b> <i>Suojaton</i> (106 sivua)<br />
<br />
<i>"Maailma oli äänistä täysi, ja hän kuunteli ja odotti, sillä koskaan ei voinut olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Ja se sopi hänelle. Mutta kaikki muut ajattelivat toisin, toivoivat hänen olevan toisenlainen, sopivan paremmin heidän joukkkoonsa. Hän kuuli senkin, näki sen heidän kasvoiltaan."</i><br />
<i><br /></i>
Kekkonen kirjoittaa taas kovin kauniisti, mutta kaunis kirja <i>Suojaton</i> ei missään tapauksessa ole. Minun mielestäni siis. Haen edelleen koko ajan vastausta kysymykseen MIKSI!!! Erikoinen ja vaikuttava tarina. Tähän tahtoisin palata vielä myöhemmin. Toimisi mainiosti myös lukupiirikirjana.<br />
<i><br /></i>
<br />
<b>9.11.2014</b><br />
<b><br /></b>
<b>Truman Capote: </b><i>Joulumuisto</i> (18 sivua)<br />
<i><br /></i>
<i>"Aina sama tarina: Jonakin marraskuun aamuna ystäväni ikään kuin virallisesti julistaa joulukauden alkaneeksi, vuodenajan, joka sykähdyttää hänen mieltään ja syöttää hänen rinnassaan loimuavaa tulta. Näin hän kuuluttaa: "Siellä on hedelmäkakkuilma!"</i><br />
<i><br /></i>
Eräänä marraskuun aamuna kaivan Capoten tekstin esille ja ajattelen pikkuisen jo joulua. Ehkäpä tänä vuonna muistan jopa leipoa sen hedelmäkakun. <i>Joulumuisto</i> valaisee ja tuo lämpöä marraskuuhun.<br />
<br />
<b>Jari Järvelä:</b><i> Särkyvää </i>(42 sivua)<br />
<br />
<b>10.11. - 12.11.2014</b><br />
<b><br /></b>
<b>Jari Järvelä: </b><i>Särkyvää </i>(163 sivua)<br />
<br />
<i>"Tärkeintä on oppia ymmärtämään putkiaivoisen ajattelumaailmaa, jos on itsellä päässä tippaleipä. Tämän parisuhteessa oppii, jos ei muuta. Yksi jobi kerrallaan, niin se sujuu. Harvasta asiasta saa, Teemu-kulta, isompaa nautintoa kuin siitä, kun kahden eri aivotyypin yhteiselo ristiriitoineen onnistuu. Se on sitä jumalten keinua. Löytyy se adapteri väliin."</i><br />
<i><br /></i>
Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen Teemu, jolta tuo sitaatin adepteri on päässyt katoamaan. Teemu on koko ikänsä yrittänyt olla mukava kaveri, mutta vaimo ymmärtää kaiken aina jotenkin väärin. Tilanne on lopulta kärjistynyt siihen pisteeseen, että mies yrittää polttaa kotinsa (ja vahingossa samalla myös vaimon ja lapset), joten elämä tuntuu todellakin ajautuneen umpikujaan. Teemu päättää lopettaa päivänsä, mutta edes tämän projektin hän haluaisi suorittaa mallikkaasti ja hohdokkaalla tavalla. Niinpä hän suuntaa perintö-Ladansa kohti Espanjaa ja Pamplonan härkäjuoksua. Mukaan hän pakkaa pahvilaatikollisen tärkeitä tavaroita kuten pingispallon, palovaroittimen, oman viisaudenhampaan, lapsen maitohampaan, puolikkaan omenan, kastekynttilän...<br />
<br />
<i>Särkyvää</i> oli kyllä aika riemastuttava lukukokemus. Järvelä tekee oivallisia havaintoja elämästä ja parisuhteen ongelmakohdista, miehenä olemisen haasteista, osuvia pieniä yksityiskohtia ja silmäkulman pilkettä - vähän samaa hirtehistä huumoria kuin Paasilinnalla konsanaan... Elämässä on paljon tärkeitä hetkiä.<br />
<br />
<b>13.11.2014</b><br />
<b><br /></b>
<b>Satu Taskinen:</b><i> Katedraali </i>(41 sivua)<br />
<br />
<i>"Haluaisin ylipäätään elämässä joskus voida sanoa: Juodaanko kahvit? Haluaisin voida odottaa vierasta, kattaa kahvipöydän, kaataa juomaa kuppeihin, sekoittaa sokerit ja maidot ja tietää ja tuntea, että siinä se nyt on: keksit ja elämä."</i><br />
<i><br /></i>
<i>"Mitä varten kaikki nämä laatikot? Mark kysyy</i>.<br />
<i>Miksi niin? Siksikö, ettei olisi ketään huolehtimassa asioista? Ei, ei siksi. Huolehtija on vain hitaampi kuin maailma. On vaikea pysyä kehityksen mukana, osata valita oikein ja päättää ja noudattaa sitä. Siihen liittyy sekin, että niin usein myöhästyn. Sitä yritti juosta maailman ja asioiden perässä, mutta aina myöhästyi. Oli itse kilpikonna, kun ympärillä oli pelkkiä jäniksiä. Vuorokaudessa pitäisi olla kaksikymmentäviisi tuntia. Kolmekymmentä olisi vielä parempi, ehtisi syödä aamiaisen lisäksi vielä lounaan ja saisi sängyn pedattua ennen kuin on taas tullut nukkumaanmenoaika."</i><br />
<i><br /></i>
<i>Katedraali </i>on aarre. Ihana kirja. Kiitos hehkutuksesta <a href="http://ilsela.blogspot.fi/2014/11/satu-taskinen-katedraali.html" target="_blank">Minnalle</a>!<br />
<br />
<b>14.11.2014</b><br />
<b><br /></b>
Mihin katosi viikko? Apua? Olen kyllä lukenut, mutta tarkat sivunumerot ovat huuhtoutuneet mielestä. <i>Katedraalia </i>noin 60 sivua, Maritta Lintusen <i>Hulluruoholaa</i> 150 sivua, Heidi Jaatisen <i>Kahta viatonta päivää</i> noin 40 sivua, Peter Sandstörmin <i>Valkeaa kuulasta </i>44 sivua<i> </i>(kansi on kovin nostalginen), Jussi Valtosen <i>He eivät tiedä mitä tekevät </i>(ensimmäisiä sivuja vain). Taidan olla sellainen 40 sivun nainen! No onneksi Turtschaninoffin <i>Maresista </i>kertyi pelastavat 212 sivua, joten mukana räpiköidään edelleen.<br />
<b><br /></b>Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-26038143807986385422014-10-31T19:56:00.001+02:002014-10-31T20:00:21.258+02:00Vuosi kuvina: LOKAKUU<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-_JxpZQ7R-Fk/VFO6eHV_otI/AAAAAAAAA8A/rMR9A_HF3ME/s1600/Runebergin%2Branta%2Blokakuu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-_JxpZQ7R-Fk/VFO6eHV_otI/AAAAAAAAA8A/rMR9A_HF3ME/s1600/Runebergin%2Branta%2Blokakuu.JPG" height="426" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-3d9m6Uu_8qQ/VFO6fabSgGI/AAAAAAAAA8I/WPdzpWaEN1E/s1600/Rantakoivut%2Blokakuu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-3d9m6Uu_8qQ/VFO6fabSgGI/AAAAAAAAA8I/WPdzpWaEN1E/s1600/Rantakoivut%2Blokakuu.JPG" height="426" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Aamut putoavat sinisinä virtoina,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>linnun olen nähnyt uivan niissä</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>ja katoavan usvaan,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>puut nousevat liikkumatta</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>ja valo soi oksilla,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>soi huurtuneen ruohon sisään.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Kirsi Kunnas</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
Alkuun oli ihan pakko poimia hiirenkorvasitaatti Kirsi Kunnaksen runosta <i>Aamut putoavat sinisinä virtoina. </i>Onnekkaana pääsin viime viikonloppuna Helsingin Kirjamessuilla kuuntelemaan, kun 90-vuotissyntymäpäiviään viettävä Kunnas tulkitsi puuaiheisia runojaan ja puhui samalla suomen kielen vivahteista ja runon kielestä aivan hengästyttävän hienosti ja viisaasti. Hän totesi, että runon kielen takana on sielu ja ääneen lukemisessa lukija on ainutkertaisella tavalla mukana runossa. Kunnas korosti erityisesti lapselle lukemisen tärkeyttä. Yhdessä lukeminen luo tasa-arvoa ja kehittää korvaamattomalla tavalla lapsen aivoja ja kielitajua.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Jos asuisin Helsingissä, suuntaisin askeleeni ehdottomasti Savoy-teatteriin <i>Sateessa ja tuulessa -</i>tapahtumaan 12. marraskuuta, sillä siellä on luvassa lisää Kirsi Kunnaksen tuotantoa taiteilijan syntymäpäivien merkeissä. Ohjelmassa on mm. Syrjän poikien esittämiä sävellettyjä lastenrunoja, Kani Koipeliinin kuperkeikat -satuoopperaa, Kunnaksen aikuistenrunoja ja illan ehdottomana huipennuksena lavalle nousee myös ihastuttava päivänsankari. Voi mikä ilta siis! Olen hengessä mukana!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Lokakuu usvineen ja huurteisine ruohoineen on aivan huippujen kirjamessujen lisäksi ollut muutenkin hyvä kuukausi. Töissä pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan Tove Janssonin syntymäpäiväjuhlia ja syyslomalla vaeltelin Lontoon sumuisissa puistoissa. Lontooseen pitää päästä ehdottomasti vielä joskus uudestaan. Kiehtova kaupunki.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ajatella, että huomenna alkaa marraskuu. Meillä marraskuu on ehdottomasti lukukuu. Aion esimerkiksi vakaasti osallistua Finlandia-maratonille tänäkin vuonna lukemalla kaikki ehdokaskirjat ennen Anne Brunilan virallista mielipidettä. Ennen maratonin alkua ajattelin verrytellä kirjamessuantimilla, mutta niistä kerron varmaan lähipäivinä enemmän.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kirjoitin kirjamessuilla hädissäni messulehden reunaan Kunnas-sitaatin: "<i>Pienet linnut vievät kesän, eivätkä palaa uudelleen."</i> Tällä viikolla välituntivalvonnassa kuljin pihalla ja kuuntelin pienten lintujen sirkutusta. Kyllä ne linnut palaavat, muodossa tai toisessa, vaikka runouden siivin. Olen siitä aivan varma! Voimia tulevaan talveen ja aamuihin, jotka putoavat sinisinä virtoina! Talven sininen on lumoavan kaunis väri.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-68914051862238029152014-10-20T00:12:00.000+03:002014-10-20T00:12:26.996+03:00Meri Kuusisto: Amerikkalainen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-RTYUsh8zbKY/VEPRFjaBK3I/AAAAAAAAA60/rw-FcHbcPG0/s1600/amerikkalainen.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-RTYUsh8zbKY/VEPRFjaBK3I/AAAAAAAAA60/rw-FcHbcPG0/s1600/amerikkalainen.JPG" height="432" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Nostin Amerikkalaisen potasta ja vedin esiin Hermannin lahjan. Osoitin pottaa ja lässytin jotakin, katsos tämmöisen sait äidiltä, niin, onpa hieno. Heiluttelin potkupukua ilmassa Amerikkalaisen yläpuolella ja jatkoin, että niin ja tämmöistä hienoa Hermanni-sedältä. En malttanut olla avaamatta puvun nappeja ja pukematta Amerikkalaista siihen. Jalansijat lötköttivät tyhjinä. Samoin kädet. Naama meinasi hukkua kauluksesta puvun sisään. Kokeilin Hermannin neuvoa. Ja kappas, kaksi solmua kiristi koko pakettia ja koko puku asettui sopivampaan kohtaan. Meinasin mössöttää lisää pallolle, mutta sitten huomasin, että sälekaihtimet roikkuivat ylhäällä."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Meri Kuusiston <i>Amerikkalainen </i>(Otava 2014) on hykerryttävän kummallinen tarina nykyajan nyrjähtäneistä ihmisistä ja amerikkalaisesta jalkapallosta, joka saa nimekseen Amerikkalainen. Kahvilassa työskentelevä Susette löytää pallon eräänä päivänä pesulasta ja tekee siitä itselleen korvikelapsen. Amerikkalaisesta pidetään hyvää huolta. Vaipat vaihdetaan säännöllisesti ja palloa työnnetään vaunuissa ympäri Helsinkiä. Amerikkalainen pääsee jopa joogatunneille ja kahvilassa pallolle organisoidaan hoitovuorot. Susette tekee parhaansa, vaikka hänen holtittomat elintapansa vaikuttavat ainakin ulkopuolisen silmiin vähän epäilyttäviltä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Jossain vaiheessa Susette tapaa änkyttävän keski-ikäisen ilmestyksen, Hermannin, joka pakenee putkiremonttia katolle. Hermanni on monelle näkymätön, mutta Susette huomaa miehen lempeät silmät ja mukiinmenevän sydämen, jota kannattaa pahvimukissa huljutella. Tyypit ystävystyvät ja tarjoavat korvaamatonta tukea toisilleen. Ja tukea he todella tarvitsevatkin. Hermannin elämään liittyy dominoiva äitihahmo, josta poika yrittää epätoivoisesti kasvaa erilleen ja Susette kipuilee omalla tavallaan yhteiskunnan ja äitiyden asettaminen odotusten ja omien arvojensa törmäyskohdassa, joka välillä muuttuu varsinaiseksi syöksykierteeksi. Jotenkin ihmeen kaupalla toiset osaavat ottaa elämän kuitenkin niin, että hurrigaanin silmästäkin laskeudutaan jalat edellä maahan, vaikka välillä karmealta tuntuukin. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Minä viihdyin mainiosti Kuusiston psykoottisten hahmojen matkassa. Meno oli välillä pökerryttävää ja kieli ronskia, mutta aika syvällisten asioiden äärellä sitä kuitenkin tallusteltiin. Päivät roikkuivat matalalla ja välillä aurinko ei muistanut ilmoittaa nousustaan laisinkaan. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>"Niin siinä sitten lopulta kävi, että minä kiipesin katolle uudestaan ja uudestaan. Ja sitä kahvia, sitä kahvia ryystettiin niin perkeleesti. Huimaus ei hälvennyt, mutta minä opettelin luottamaan. Siellä me istuimme tiilikeittiössä ja nautimme kattojen horisontista loputtoman taivaan alla. Sinä aikana tuulen pistävä vire leppyi ja kesä ontui meitä kohti."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Miten sen elämän kukin tahtoo ottaa? Siinäpä kysymys. Kesä se on ontuvakin kesä.</div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Rohkea, traaginen ja riemastuttava esikoinen!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
***</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ja tuo Elina Warstan suunnittelema kansi sopii niin täydellisesti tarinaan! Ihana kuva!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-40039409587682667652014-09-30T23:03:00.013+03:002014-10-21T00:17:42.221+03:00Vuosi kuvina: SYYSKUU<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-yEsCWMkzKqc/VCre1_UNw8I/AAAAAAAAA6c/5oO993iPj6M/s1600/syyskuu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-yEsCWMkzKqc/VCre1_UNw8I/AAAAAAAAA6c/5oO993iPj6M/s1600/syyskuu.JPG" height="416" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-lgvJAU7L0QY/VCrfARMLOJI/AAAAAAAAA6k/fxu1tzXs1R4/s1600/syyskuun%2Bpes%C3%A4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-lgvJAU7L0QY/VCrfARMLOJI/AAAAAAAAA6k/fxu1tzXs1R4/s1600/syyskuun%2Bpes%C3%A4.JPG" height="432" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Näin se aika mennä porskuttaa ja elämä porskuttaa eteenpäin ajan mukana. Meillä on asustellut viimeiset kuusitoista vuotta jonkin sortin kurahousuväkeä ja elokuussa roudasin ne viimeisetkin kurikset kirpparille. Aikansa kutakin! Että semmosia kuulumisia... </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Oikeasti on ollut aika kiehtovaa, kun yhtäkkiä on voinutkin vähän harrastaa ja haaveilla uusista asioista. Olen aloittanut baletin ja notkunut jopa ihan pikkuisen yliopistollakin... Niin ja toki olen lukenutkin ja vielä aika hienoja kirjoja. Olli Jalosen <i>Miehiä ja ihmisiä</i> oli kyllä syksyn ihanin ja liikuttavin äitikirja. Lisäksi olen lukenut aika kiehtovaa pilvikirjaa sekä Janssonia ruotsiksi ja englanniksi ja tietenkin uusinta Nörttiäkin sekä Paretskoin mainioita mopokirjoja. Sumuinen syyskuu on siis ollut oikeastaan aika rehellinen poikakirjakuukausi. Saa nähdä, mitä lokakuu tuo tullessaan. Toivottavasti ei vielä lunta tupaan kuitenkaan!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ps. Mitä olisi syksy ilman Syyslaulua? Irina Björklundin L'Automne on suloisessa sumuisuudessaan varsin lumoava veto.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-26916119643968997892014-08-31T19:42:00.002+03:002014-08-31T19:48:38.574+03:00Kesän paras lukuhetki -haaste<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-yQnN5uvbp2I/U7sZlfbnJQI/AAAAAAAAA0g/KD1O7NjvfVs/s1600/Muistan,+uneksin.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-yQnN5uvbp2I/U7sZlfbnJQI/AAAAAAAAA0g/KD1O7NjvfVs/s1600/Muistan,+uneksin.JPG" height="426" width="640" /></a></div>
<br />
Osallistun Luettua elämää -blogin Elinan <a href="http://luettuaelamaa.blogspot.fi/2014/06/kesan-paras-lukuhetki-haaste.html" target="_blank">Kesän paras lukuhetki -haasteeseen</a> tällä aurinkoisella rantakuvalla. Kuva itsessään ei ole mitenkään erikoinen, mutta se symboloi jotenkin minun onnellisia kesähetkiä. Aurinko, pilvet, mökkilaituri, vesipedot uimassa, äiti laiturilla kukkatyynyineen lukemassa Carpelania. Nämä hetket minä kesistä muistan ja talvella niistä usein uneksin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
Olen piilottanut tuon Bo Carpelanin saunatuvan hyllyyn ja kesän kauneimpina päivinä annan itselleni luvan lukea kirjasta yhden novellin. Kuvan kesäpäivänä luin tarinan suuresta keltaisesta myrskystä, joka repi koulusta katon ja vei oppilaiden kirjoitelmat mennessään. Osa kirjoitelmista kulkeutui merelle ja tekstit tarjosivat lukuisille kalastajasukupolville mieluisaa hengenravintoa syksyisen öljylampun ääressä. Voi tuota Carpelania, ihana kesäkirjailija!<br />
<br />Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-73550856132569858232014-08-31T13:06:00.001+03:002014-08-31T13:06:11.664+03:00Vuosi kuvina: ELOKUU<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-8eDfkNqpXfY/VALdqmAeVBI/AAAAAAAAA50/PMHwiCordT8/s1600/elokuu.JPG" height="422" width="640" /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-5YmhUhU58Tg/VALdsdtikWI/AAAAAAAAA58/gYBmzn5_IVc/s1600/elokuu2.JPG" height="446" width="640" /></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Minulle Hapene on olemassa oikeastaan vain kesällä ja talvella. Toukotöiden, lehtien puhkeamisen ja omenapuiden kukkimisen ajasta minulla ei ole kokemusta, ei liioin syksystä, joka isälle tuntuu olevan erityisen olennainen aika saarella, metsästyksen, syksyn lehtien hehkun ja alakuloisen hopeasumun aika."</i></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: x-small;">Benedict Zilliacus: Kertomus kadonneesta saaresta</span></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
Niin se ikuisuudelta tuntunut kesä loppui tuttuun tapaan elokuun kymmenennen päivän tietämillä. Näin käy minulle joka vuosi. Verkkaiset aamukahvit muuttuvat liukuhihnatoiminnoiksi ja minuuttiaikatauluksi. Herätyskello, suihku, lataa kahvinkeitin, herätä yksi, herätä toinen, anna aamupalaa, hoputa yhtä, hoputa toista, varmista, että kolmaskin on herännyt. Missä voi olla toinen sukka? Etsi kadonneet avaimet, huomaa, että lapsen lenkkarit ovat edelleen litimärät ja toiset puristavat varpaita. Vilkuile kelloa ja heippaa lapset. Henkäise syvään ja hörppää jäähtynyt aamukahvisi ja lähde energisenä töihin. Näin se lähtee tehokkaasti päivä käyntiin! Minä en ole aamuihminen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Haaveilin kesällä sellaisesta ajastettavasta kahvinkeittimestä, joka aamuvarhaisella jauhaisi kahvinpavut ja herättäisi talon tuoreen kahvin onnelliseen tuoksuun. Kyllä lähtisi päivä aina tanssien käyntiin ja ennättäisin aamulla lukea myös Hesarin, lapset löytäisivät tavaransa, illalla valmiiksi katsotut vaatteet sopivat mielentilaan vielä aamullakin ja aurinko paistaisi aina. En uskalla ostaa tuollaista ihmevekotinta! Elämässä pitää olla haastetta. Mutta se harmittaa, että elokuussa ei enää ennätä elää kesää. Sellaista tämä elämä vaan nyt on.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ihan samaan tapaan Benedict Zilliacus harmittelee muistelmateoksessaan <i>"Kertomus kadonneesta saaresta"</i> (Tammi 1990) vuodenaikojen liittymistä tiettyihin paikkoihin. Zilliacus vietti 1930-luvulla kesänsä Viipurinlahden Hapenen saarella, joka piti joka syksy haikeasti hyvästellä koulujen alkamisen myötä, kun elämä siirtyi takaisin Helsinkiin. Saari kuitenkin oli olemassa ja odotti lomalaisia ja kesäeläjiä, kunnes 1940 venäläiset valtasivat Hapenen ja saarelle oli mahdotonta palata. Sinne jäivät omenapuut ja rantakalliot, lapsuuden leppoisat kesäpäivät. Joskus kuitenkin tapahtuu ihmeitä ja sellaisen ihmeen koki myös Zilliacus päästessään vielä kerran näkemään kesäparatiisinsa keväällä 1989. Historia oli tehnyt mahdottoman jälleen mahdolliseksi.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>"Ja suuri on hämmästyksemme, helpotuksemme - ja ilomme. Poissa ovat toki omenatarha ja viljapellot, mutta nyt koko saari onkin yhtä ainoaa lehtoa, lempeää puistomaisemaa jonka ytimenä on kartanon vanha puisto. Luonto on edennyt varoen vallatessaan viljellyt maat, hienovaraisesti se on jättänyt valoisia aukioita nuorten koivikkojen ja puiston jalopuiden jälkeläisinä kasvavien yksinäispuiden väliin, ja aukioita peittää mehevä, tasainen ruohikko, joka kasvaa entisillä satoisilla mailla. Ei missään merkkiäkään ihmisen äskettäisestä läsnäolosta."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Onneksi seuraavaan kesää ei tarvitse odottaa Zilliacusin tapaan puolta vuosisataa. Ensi kesään on aikaa ehkä enää noin kahdeksan kuukautta. Jihuu! Eikä oikeastaan yhtään hassumpaa aikaa ole tämä hopeasumuinen kirjasyksykään ja tanssiaskeliakin voi ottaa ilman kahvikonetta! Olen muuten kokeillut! </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-73972902832215562842014-08-25T08:00:00.000+03:002014-08-31T15:17:51.053+03:00Lautasellinen iloa. Kirjallinen keittokirja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-s0XsmBg9KEs/U--Nz8fWOII/AAAAAAAAA5M/6txes6JiZCw/s1600/Lautasellinen%2Biloa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-s0XsmBg9KEs/U--Nz8fWOII/AAAAAAAAA5M/6txes6JiZCw/s1600/Lautasellinen%2Biloa.JPG" height="442" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Uusi viikko ja uudet kujeet! Olen suunnitellut, että meidän perheessä lautanen lastataan seuraavien viikkojen ajan ilolla. Kätevä tällainen kestokattaus!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Googlaillessani kesällä Hannu-Pekka Björkmanin teoksia törmäsin sattumalta Reetta Meriläisen ja Johanna Pentikäisen toimittamaan keittokirjaan <i>Lautasellinen iloa</i> (Kirjapaja 2013). Kirja on ihan oikeastikin kirjallinen keittokirja, sillä ruokareseptien lisäksi tämän sopan keittämiseen ovat osallistuneet monet suomalaiset eturivinkirjailijat Jari Tervosta Ilpo Tiihoseen ja Aki Ollikaiseen lahjoittamalla ruoka-aiheisen tekstin. Tervo kertoo tarinan periaatteessa hurahtamattoman äidin hurahtamisesta gulassiin, Tiihonen tekee piirroksia servietin reunaan, Ollikainen tarinoi evakkolehmästä, Sinikka Nopola nuoren kapinallisen tarjoamasta lounaasta, Leena Lehtolainen sisäfileemiehestä, Laura Honkasalo täydellisestä toffeesta, Irja Askola siunaa yhteisen aterian ja Hannu-Pekka Björkman tarjoaa tuvan nurkassa olevasta uunista nostettua tuoretta leipää. Voi että!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>Lautasellinen iloa</i> lahjoittaa maistuvaisten reseptien ohella myös monenlaista mielen ravintoa. Kaunokirjallisten tekstien lisäksi Karoliina Pertamon kuvitus lumoaa ja saa hyvälle mielelle. Keittokirjassa ei todellakaan tarvitse aina olla kuvia valmistettavasta ruoasta. Saisipa jostakin vielä Karoliina Pertamon kuvittamia lautasliinoja tai sitten pitää ottaa käyttöön ne Ilpo Tiihoset, joissa voi olla vaikkapa seuraava teksti: "<i>Mutta kuitenkin hän ajatteli että/ ovathan joka kevät kyyhkysen munat/ aivan oikein päin, ja syksyllä/ puolukoita taas tasan sopiva määrä."</i> Tätä kirjaa on ilo lukea!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kirjan varsinaiset ruokareseptit on kerätty eri puolilta maailmaa ja lahjoittajina ovat toimineet Naisten Pankin ystävät ja vapaaehtoiset työntekijät. Kirjalla tuetaankin Naisten Pankin arvokasta työtä ja naisten yrittäjyyttä, koulutusta ja toimeentuloa kehittyvissä maissa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Millaisia rerseptejä kirjasta sitten löytyy? Meidän ruokalistalle valittiin esim. porkkana-cashewpihvejä, hunajaisia uunijuureksia, guatemalalaista tomaattikastiketta, vuohenjuusto-pinaattipiirasta ja syyspataa. Näistä on hyvä aloittaa. Tarjolla toki on monia etnisempiäkin vaihtoehtoja mm. Palestiinasta, Kambodzasta ja Guatemalasta ja ihan kotoisia röpörieskoja, karjalanpiirakoita ja puolukkapuuroakin kermavaahdon kera, nam. Kirjan eväillä kyllä pötkitään pitkälle syksyyn!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-y3Ly3V6Ud9o/U--OVirF37I/AAAAAAAAA5U/7DgLtqXgGjY/s1600/toinen%2Blautasellinen%2Biloa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-y3Ly3V6Ud9o/U--OVirF37I/AAAAAAAAA5U/7DgLtqXgGjY/s1600/toinen%2Blautasellinen%2Biloa.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Juu ja tätä emme voineen vastustaa. Suklaaliemestä tehty suklaakakku!</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-77572126810768757632014-08-24T18:12:00.001+03:002014-08-24T18:12:49.744+03:00John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-NE2egt0hyqg/U_DHv2H_P3I/AAAAAAAAA5k/Zep8RdDwO9g/s1600/t%C3%A4htiin%2Bkirjoitettu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-NE2egt0hyqg/U_DHv2H_P3I/AAAAAAAAA5k/Zep8RdDwO9g/s1600/t%C3%A4htiin%2Bkirjoitettu.JPG" height="418" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Minä olen granaatti", sanoin uudestaan. "Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska en mahda mitään sille, että joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana. Voisitteko vain hyväksyä sen? Minä en ole masentunut. Minun ei tarvitse käydä enää missään. Enkä voi olla tavallinen teini-ikäinen, koska olen granaatti."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
John Greenin <i>Tähtiin kirjoitettu virhe</i> (WSOY 2013) on keikkunut New York Timesin bestseller-listalla ilmestymisestään asti ja viimeistään viime kesän elokuvaensi-illan jälkeen syöpänuorten raastava rakkaustarina on herättänyt voimakkaita tunteita myös meillä täällä Suomessa. Ihme, etteivät kirjakaupat ole tarjonneet nenäliinapaketteja kirjan kylkiäisinä, sillä kuulemani mukaan itkua ei voi välttää. Nuoriso rakastaa tätä kirjaa!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Olin elokuussa kuuntelemassa mielenkiintoista keskustelua nuorten aikuisten kirjallisuudesta. Salla Simukka ja Siri Kolu pohtivat, mitä on nuorten aikuisten kirjallisuus ja ketkä näitä nuoria aikuisia oikeastaan ovat. Keskustelusta jäi sellainen mielikuva, ettei käsite nuori aikuinen ole ikään sidottu vaan enemmänkin mielentilakysymys. Vaikka tyypillisesti nuorten aikuisten kirjoissa päähenkilö on nuori, kirjoja voivat lukea vanhemmatkin. Genre voitaisiinkin luokitella etsivän ihmisen kirjallisuudeksi.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Itse luen työni puolesta jonkin verran nuortenkirjallisuutta ja seuraan alan ilmiöitä, mutta Tähtiin kirjoitettu on tuntunut sen verran siclitiltä (Kolun termi), etten ole tohtinut kirjaan tarttua, vaikka itseni etsiväksi ihmiseksi tunnistankin. Kolun vinkkauksen vaikutuksesta marssin kuitenkin kirjakauppaan ja päätin sivistää itseäni.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Nyt kirjan lukemisen jälkeen voin todeta, etten valitettavasti ole nuori aikuinen, mutta ymmärrän hyvin, miksi nuoret rakastavat tätä kirjaa. Hazelin ja Augustuksen rakkaustarina on ihana nykyajan Romeo ja Julia. Kirjan päähenkilöt ovat valloittavia ja sympaattisia älykkötyyppejä, joilla on geenien suhteen vain ollut huono tuuri. Kirjassa on paljon positiivisuutta, huumoria ja valtava määrä kiinnostavia viitteitä kirjallisuuteen sekä populaarikulttuuriin. Nuoret elävät niin tässä ajassa ja heihin on helppo samastua. Elämä on tässä ja nyt syöpäbonuksineen ja samppanjatähtineen. Lyhytkin elämä voi olla täysi, jos uskaltaa vain tarttua hetkeen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Ruoka oli niin hyvää, että jokainen uusi laji sai meidät ylistämään sen herkullisuutta entistä pontevammin. "Haluan, että tämä rakuunaporkkanarisotto muuttuu ihmiseksi, jotta voin viedä sen vihille Las Vegasissa." Tuoksuhernesorbetti, olet käsittämättömän upea." Toivoin, että olisin ollut nälkäisempi."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Rakuunaporkkanarisotto ja tuoksuhernesorbetti lumosivat kyllä minutkin, muuten menyyssä oli hyppysellisen verran liikaa amerikkalaista tomusokeria tällaisen ei enää nuori aikuinen -lukijan makuhermoille. Kukan arvoinen kirja kumminkin!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-19996266227311062202014-08-16T18:38:00.001+03:002014-08-16T18:38:20.885+03:00Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja taiteeseen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-CmM87WPUkso/U9gFvgwnKII/AAAAAAAAA4c/5zwpXwHs1jU/s1600/Enkeli.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-CmM87WPUkso/U9gFvgwnKII/AAAAAAAAA4c/5zwpXwHs1jU/s1600/Enkeli.JPG" height="426" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-TRM2H0PKdT4/U9gF3IL_SII/AAAAAAAAA4k/1UYAtB_5OPY/s1600/Perhonen.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-TRM2H0PKdT4/U9gF3IL_SII/AAAAAAAAA4k/1UYAtB_5OPY/s1600/Perhonen.JPG" height="438" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Ja kuitenkin kaikki todentuu talvisen keskipäivän valossa, jota me pohjolan asukkaat syystäkin kutsumme arkiseksi. Ihme syntyykin juuri siitä, miten arkipäivän koruton kauneus näyttäytyy maalauksessa. Se ilmenee harmoniana ja ajattomuutena valon tulviessa ikkunasta kirkkaana ja rauhallisena. Maalauksessa varjokin on valon läpitunkemaa."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: x-small;">Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja taiteeseen</span></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
Voi huokauksien huokaus! Onneksi talvisiin keskipäiviin on vielä aikaa, vaikka tuo harmonia kiehtovalta kuulostaakin. Nyt vielä sulatellaan kesää ja nautitaan alkusyksyn tunnelmista. Tuntuu, että tänä kesänä olen kerrankin ennättänyt lukea tarpeeksi ja ehkä eniten sieluani liikautti valon, hiljaisuuden ja taiteen apostoli Hannu-Pekka Björkman. <br />
<br />
Björkmanin <i>Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja taiteeseen </i>(Kirjapaja 2011) alkaa mielenkiintoisella pohdinnalla hengellisen muistin menetyksestä. Meidän ajalle on tyypillistä tiedon valtameressä kelluminen ja nopea tieto. Nykyihmistä ei kiinnosta klassinen sivistys ja hengellisyys ja uskoa Jumalaan pidetään suorastaan epä-älyllisenä. Tärkeintä tuntuu olevan, että kaikki tieto on helposti saatavilla ja myös unohdettavissa. Populaarikulttuurin arvot ja sisällöt jyräävät, ja sodat, politiikka, muoti, onni ja kärsimys, pyhät tekstit ja automainokset koetaan samanarvoisina. Ihmisillä ei ole aikaa eikä kiinnostusta tarttua mihinkään syvällisemmin. Riittää, kun nettiyhteys toimii ja googlaamalla löytyy vastaus kysymykseen jos toiseenkin alta aikayksikön. Elämä on muuttunut kovin helpoksi ja pinnalliseksi, mutta samalla on unohdettu jotain kovin tärkeää.<br />
<br />
<i>Kadonneet askeleet</i> johdattaa kiireettömälle matkalle kulttuurihistoriaan, aikaan ja muistoihin. Samalla yritetään löytää yhteys eri aikakausina eläneisiin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa elämästä ja taiteen merkityksestä. Kirja koostuu viidestä erillisestä tekstistä, jotka kaikki pureutuvat omalla tavallaan ihmisyyden, kulttuurin ja taiteen ydinalueisiin. Björkman pohtii myös maiseman ja muistin merkitystä ihmisen elämässä sekä valoa, toivoa ja ikuisuutta.<br />
<br />
<i> Kadonneet askeleet</i> on pysäyttävä voimakirja kaikille meidän ajan ihmisille. Kirjan lukee nopeasti, mutta sisältö kantaa pitkälle. Minä ainakin yritän jatkossa muistaa marraskuun synkkyydessä, että hämäryys sisältää aina myös valoa ja kauneutta löytyy runsaasti ympäriltämme, kunhan aistit ovat valppaina. Kulkiessaan voi törmätä vaikkapa yläkuvan enkeliin, jonka minä löysin eräästä portista hämäränä kesäpäivänä...<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: x-small;">Tässä kaupallisessa maailmassa kirjojen elinkaari usein kyllä surettaa. Tämäkin aarre löytyi Adlibriksen alelaarista kovakantisena hintaan 4,70. Jos haluaa kiireettömälle matkalle, nyt alkaa olla jo kiire. Tänään kirjaa vielä laarista löytyi...</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8256127802961286755.post-70736131729056367622014-07-31T23:01:00.001+03:002014-07-31T23:13:51.025+03:00Vuosi kuvina: HEINÄKUU<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-rWpC8bfvpS8/U9qPeLAGHXI/AAAAAAAAA40/tUcITFucPzA/s1600/Runebergin+ranta+hein%C3%A4kuussa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-rWpC8bfvpS8/U9qPeLAGHXI/AAAAAAAAA40/tUcITFucPzA/s1600/Runebergin+ranta+hein%C3%A4kuussa.JPG" height="426" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-Wib046C2d1A/U9qPgAn0i4I/AAAAAAAAA48/_TgUsiAg-AU/s1600/hein%C3%A4kuun+koivut.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-Wib046C2d1A/U9qPgAn0i4I/AAAAAAAAA48/_TgUsiAg-AU/s1600/hein%C3%A4kuun+koivut.JPG" height="426" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Mikä on kesä muuta kuin lapsen mieli. Varsi heinänkortta lyhyempi, mutta ajatukset korkealla saavuttamattomissa. Vielä maistuvat vanhat leikit, kun ympäristö on oikea. Kävyt ja puupyssyt. Piilosilla olo ja onkiminen. Majan rakennus ja kaarnaveneen uitto. Aikuiset tätä maailmaa muuttavat, eivät lapset. Lapsia ei kannata leikeistä syyttää. He ottavat mitä annetaan. Kesänkin lapset ottavat sellaisena kuin se tulee."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: x-small;">Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä</span></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
Kyllä tämä kesä on tehnyt hyvää ja Björkman myös. Vielä olisi suven suloa ainakin <i>Valkoista valoa -</i>kirjan verran jäljellä. Syksyllä luetaan sitten jotain aivan muuta. Elokuun tummuvina iltoina ajattelin paneutua Kate Atkinsonin <i>Elämä elämältä</i> -teokseen ja se W.G. Sebaldin <i>Austerlitz</i> vetää myös kovasti puoleensa. Nautitaan näistä hetkistä ja kerätään valoa ja voimaa talven pimeyttä vastaan. Onneksi elokuukin on vielä oikeasti kesää, joten ennen kuin ryntään aistimaan heinäkuun viimeisiä hetkiä toivotan kaikille<br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #a64d79; font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">Ihanaa oloa ja eloisaa elokuuta!</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #a64d79; font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #a64d79; font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">***</span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: x-small;">PS. Syksyn kirjasatokin alkaa hiljalleen kypsyä. Tänään maistiaisia saapui Jari Tervolta. : ) Ei hassumpaa aikaa ollenkaan tämä loppukesä.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Jaanahttp://www.blogger.com/profile/03938522023034950066noreply@blogger.com4