Bo Carpelan: Paratiisi

Katselimme valokuvaa: juhannusilta saarella, ja kaikki ryhmittyneinä Noran laatikkokameran eteen. Söder, isä ja äiti, Marvin, minä. Se oli tuo juhannusilta ikuisuus sitten, lämmin ja ihana..."

Luin vuosi sitten juhannuksena kertomuksen Kaari-nimisestä saaresta ja onnekkaana pääsin matkaamaan samaan idylliin myös tänä juhannuksena, sillä olin talvella löytänyt divarista Bo Carpelanin Paratiisin (Tammi 1973), joka on jatko-osa kehitysvammaisen Marvinin ja Johan-pojan ystävyydestä kertovalle Kaari-kirjalle.

Tilanteet muuttuvat ja onnelliset kesät tuntuvat saavan yllättävän lopun: Kaari myydään huvilatonteiksi ja Marvin äiteineen joutuu muuttamaan kaupunkiin. Muutto on iso elämänmuutos vapauteen tottuneelle Marvinille ja kaupunki vaikuttaa vankilalta, jossa puutkin kuolevat. Onneksi samassa pihapiirissä asuu Johan, jonka ystävyys nousee arvoon arvaamattomaan.

Vaikka Marvinista tuntuu, ettei kaupunkiin enää päivä paista, kovat ajat koittavat myös saarelle. Paratiisin Söderin sydämen epäillään kestävän enää yhden joulun ja varjo on langennut myös Paratiisin päälle. 

"Mutta ihmisen ajatukset ja haaveet, kaikki mikä herää ihmisen mielessä, kaikki kuulumaton puhe joka täyttää vaitiolon - kaikki mitä ei silmällä näe, se on jonkun silmältä salatun antamaa. Sitä kauneinta. Parasta."

Vaikka elämä saaristossa on yksinkertaista, Söderistä kasvaa tärkeä esikuva muille yhteisön jäsenille sekä erityisesti Johanille ja Marvinille. Onneen ei tarvita ihmeitä ja suuria krumeluureja. Elämä kantaa, vaikka välillä vaikeaa olisikin.

Bo Carpelan suuntasi Johanin ja Marvinin ystävyydestä kertovat tarinat nuorille, mutta jos jostain kirjat vielä käsiinne saatte, kannattaa nämä kyllä ehdottomasti lukea. Carpelan oli Carpelan jo 1970-luvulla. Näin kesän kuumuudessa kivasti virkistää ajatus, että syksyllä ilmestyy Bo Carpelanin postuumi runokokoelma Yötä vasten, mutta nautitaan nyt ensin tästä keskikesästä, auringon lämmöstä ja kesän kirjoista...