Janne Ora: Tähtien suojatti

"Puhuimme lapsestamme. Kesäisin viettäisimme Haukkalahdessa vähintään kaksi viikkoa. Iiris aikoo opettaa lapsen uimaan mahdollisimman pienenä, jotta olisi yksi huoli vähemmän. Pidin ideaa hyvänä.

      Sisimmässäni ihmettelin, mistä Iiris aikoi löytää aikaa kahden viikon mökkeilyyn saati uimakoulun pitämiseen. Ja vaikka löytäisikin, malttaisiko hän edes Haukkalahdessa pysyä aloillaan? Iirikselle tutkimustyö oli pakkomielle. Hän oli viime päivinä tutkinut taskukalenteriaan taajaan. Iiris oli päätynyt siihen, että ehtisi tehdä kaikki lupaamansa työt ennen äitiysvapaata."

Ihmisoikeusjärjestön tiedottajana työskentelevän Jannen ja hänen tähtitieteilijäpuolisonsa Iiriksen elämän muuttaa positiivinen raskaustestitulos, vihdoinkin. Iiriksen ura on nousussa ja ulkomailla odottaa upea avaruustutkimusohjelma, joten lapsen tuleminen mukaan kuvioihin pitää suunnitella tarkasti. Suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi, kun sikiöseulonnoissa selviää, että lapsella on Downin syndrooma. Erityisesti Janne kokee tulevaisuuden lohduttomana ja toivoo, että raskaus keskeytettäisiin. Iiris on kuitenkin asiasta toista mieltä.

"Iiriksen kanssa olimme ohittaneet viimeiset lääketieteellis-juridis-hallinnolliset rajapyykit, raskausviikot 20 ja 24. Emme enää maininneet sanaa abortti. Niiden puheiden aika oli ohi. Lakkasin laskemasta viikkoja, vaikka katseeni joskus hakeutui seinäkalenteriin, johon Iiris oli erivärisin tussein merkinnyt raskauden kulun aina viimeiselle viikolle 40 asti. Lasketun päivän ylle hän oli piirtänyt kaartumaan pienen punaisesta, keltaisesta ja vihreästä koostuvan sateenkaaren, jonka näkeminen toisinaan vihastutti, toisinaan itketti minua."

Jannesta tuntuu, että Iiris ei halua myöntää elämän realiteetteja vaan elää omassa onnellisessa raskauskuplassaan, täydellisessä illuusiossa. Tulevan isän rooli on taas jotain aivan muuta. Odotus on hänelle hyvin onnetonta aikaa.

Janne Oran Tähtien suojatti (Tammi 2011) ei ole pelkästään Down-lasta odottavien Jannen ja Iiriksen tarina, vaan lukija joutuu hyvin perusteellisesti ja laajasti pohtimaan, kenellä on oikeus syntyä tähän maailmaan tai ylipäätänsä elää. Jannen työ ihmisoikeusjärjestössä ja isoisän arkistosta löytyneet yllättävät dokumentit yhdistettynä aborttimietintöihin ja kehitysvammaisten oikeuksiin pakottavat miettimään aika isoja eettisiä kysymyksiä. Esiin nousevat hyvin konkreettisella tavalla natsi-Saksan juutalaisvainot ja nykyajan mielipidevangit sekä sodan jälkeisessä Suomessa tehnyt pakkosterilisaatiot ja rotuhygienianäkemykset. Kenellä on oikeus sanoa, että toisella ihmisellä ei ole oikeutta elää?

Ihailen Janne Oran tapaa rakentaa tarinaa. Jukka - putkiaivoinen mies - vaeltaa yhdeksän kuukautta pimeässä ja toimii välillä hyvin alkukantaisesti (raivostuttavaa). Toisaalta Jukka tajuaa elämän realiteetit ja suhtautuu asioihin omasta mielestään järkiperäisesti. Toisin on yleensä hyvin rationaalisen Iiriksen laita. Kuten aikaisemmin jo totesin, tarinan painopiste kuitenkin siirtyy avioparin elämänmyllerryksen kuvaamisesta vielä globaaleihimpiin sfääreihin ja lukija joutuu laittamaan oman etiikkansa koville. Mielenkiintoinen kirja!