Andrew O'Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe

"Myönnän, että olen antanut tunteiden vaikuttaa valintoihini. Näissä puistoissa olen ollut onnellisin. En tosin Pariisissa, en ole koskaan käynyt Pariisissa, mutta Duncan Grant oli siellä aina muistoissaan, ja hänen rakkautensa tarttui minuun vaikka en kaupungista mitään tiennytkään. Ja eikö se ole niin, että me kaikki olemme usein onnellisimpia siellä, missä emme ole koskaan käyneet?"

Paikallisen supermarketin paperiosastolla on ihmeellinen poistolaari, josta voi tehdä löytöjä pilkkahintaan. Oikeasti sydäntäni aina vähän riipii, kun kurkkaan laariin. Alekopassa ovat kärvistelleet kärsivällisesti ja hyvätapaisesti halvennuslappu takapuolessa viikkojen ajan yksittäiskappaleina esim. Carlsonin Herra Darwinin puutarhuri ja Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta. Miten olivatkin sinne joutuneet? 

Viimeksi pelastin kadotuksen laarista Andrew O'Haran Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe -kirjan (Tammi 2011), koska luotettavat kirjallisuuden esilukijani Minna ja Katja olivat aikoinaan ihastuneet Maf-koiran tarinaan ja toki silloin minunkin piti sopivan  tilaisuuden tullen teokseen tarttua.

Kirjan kertojana on pieni maltankoira Maf, jonka Frank Sinatra antaa Marilyn Monroelle lahjaksi. Maf kulkee Marilynin matkassa tämän viimeisten elinvuosien ajan ja rakastaa omistajaansa suuresti. Maf on viisas koira. Hän hallitsee suvereenisti sekä populaari- että korkeakulttuurin salat ja on tavannut monia merkittäviä kulttuuripersoonia sekä heidän koiriaan, joita vilistää kirjan sivuilla läkähdyttäviä määriä. Myös kirjan muut eläimet ovat varsin sivistynyttä (ja lukenutta) väkeä ja taipuvaisia kommentoimaan kärkkäästi maailman menoa. Ongelmana on vain se, etteivät ihmiset ymmärrä eläinten puhetta. Se on harmi, sillä esimerkiksi Maf on trotskilainen filosofi, jonka jutut olisivat varmasti kovasti kiinnostaneet myös Marilyniä.

Marilyn on kirjassa avioerostaan masentunut, epävarma ja lääkeriippuvainen tähti, jota käytetään häikäilemättä hyväksi. Marilyn kantaa käsilaukussaan aina kirjaa mukanaan (suurin rakkaus taitaa olla Dostojevskin Karamazovin veljekset) ja haluaa, että ihmiset huomaisivat hänen älykkyytensä, mutta turhaan. Hollywood-tähti on aina Hollywood-tähti.

Maf koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe on nokkela ja kepeä, sivistynyt ja traaginen, sopivasti hölynpölyinen eli ihan ihana kirja, joka on pullollaan 60-luvun amerikkalaista suihkuseurapiirielämää sekä kirjallisia viittauksia lähes kaikkiin suuriin kirjallisiin vaikuttajiin ja poliittisiin henkilöihin Hitleristä Martin Luther Kingiin. Sopiva sekoitus hömppää ja suuria ajatuksia, voi että!

Kirjan luettuani katsoin vielä kansikuvaa, jossa Maf-koira istuu ihanaisen omistajansa sylissä. Suloisia ja kauniita ovat molemmat ja ulkokuoreensa vangittuja. Maf koira voisi siis hyvin olla Marilynin alter ego syvällisine ajatuksineen, vai mitä!

***

Ai niin tuo alkusitaatti. Se ei mielestäni ole narinaa vaan ihanan voimauttava ajatus. Jokin paikka tekee sinut onnelliseksi, vaikka et siellä ole edes käynyt. Mielikuvilla on mahtava voima! Minut tekee onnelliseksi tällä hetkellä yksi paikka. Ehkä palaan aiheeseen myöhemmin!