"Minun nuoruudessani, ajatteli isoäiti, oli toisenlaiset juhannusilmat. Ei lehahdusta, ei tuulenhenkäystä. Puutarha oli kukassa ja me ripustimme juhannussalkoon seppeleitä ylös viiriin asti."
Tove Jansson: Kesäkirja
Juhannus 2014 näyttää kuvissa vehreältä ja raikkaalta. Sää oli todellakin jäätävän raikas ja mieli teki kääriytyä untuvatakkiin, mutta sadetakkikin oli ihan kelpo varuste. Kesämökki ei kauheasti vetänyt puoleensa keskikesän juhlijoita, joten jäimme suosiolla kaupunkiin. Oikeastaan juhannus kuvasi hyvin koko kesäkuuta. Hetkittäin oli jopa aurinkoista.
Keskikesän valoisina öinä luin pohjaksi Paula McLainin Nuoruutemme Pariisille Hemingwayn Jäähyväiset aseille, Nuoruuteni Pariisin ja Vanhuksen ja meren. Suosittelen muuten ehdottomasti lukemaan ainakin nuo kaksi ensimmäiseksi mainittua ennen tuota McLainin teosta. Kirjasta saa varmasti näin paljon enemmän irti ja kuva Hemingwaysta syvenee. Olen aina pitänyt Hemingwayta jotenkin kylmänä ja tunteettomana äijänä, mutta tuo Nuoruuteni Pariisi tarjosi jotain aivan muuta. Luulen, että palaan näihin kadotetun sukupolven tarinoihin vielä täällä blogissakin uudestaan, kunhan vain ensin saan luettua tuon Hemingwayn läpimurtoteoksen Ja aurinko nousee.
Sen lisäksi, että vietin kesäkuun aika vahvasti 1920-luvun pariisilaistunnelmissa, vierailin kirjallisesti myös Albaniassa Anilda Ibrahimin seurassa. Luin Ajan riekaleiden jälkeen Punaisen morsiamen ja se oli kyllä maagisen hieno. Eipä ole kirja turhaan kehuja kerännyt!
Nyt jatkan kirjallista kesälomaani. Olen ehkä maailman tylsin kesäseuralainen mutta toisaalta aika vähään tyytyväinen. Onneksi lapset ovat seurallisempaa sorttia ja kotona on aika usein varsin muumitalomainen tunnelma ja kovasti säpinää. Ihana niin!
Keskikesän valoisina öinä luin pohjaksi Paula McLainin Nuoruutemme Pariisille Hemingwayn Jäähyväiset aseille, Nuoruuteni Pariisin ja Vanhuksen ja meren. Suosittelen muuten ehdottomasti lukemaan ainakin nuo kaksi ensimmäiseksi mainittua ennen tuota McLainin teosta. Kirjasta saa varmasti näin paljon enemmän irti ja kuva Hemingwaysta syvenee. Olen aina pitänyt Hemingwayta jotenkin kylmänä ja tunteettomana äijänä, mutta tuo Nuoruuteni Pariisi tarjosi jotain aivan muuta. Luulen, että palaan näihin kadotetun sukupolven tarinoihin vielä täällä blogissakin uudestaan, kunhan vain ensin saan luettua tuon Hemingwayn läpimurtoteoksen Ja aurinko nousee.
Sen lisäksi, että vietin kesäkuun aika vahvasti 1920-luvun pariisilaistunnelmissa, vierailin kirjallisesti myös Albaniassa Anilda Ibrahimin seurassa. Luin Ajan riekaleiden jälkeen Punaisen morsiamen ja se oli kyllä maagisen hieno. Eipä ole kirja turhaan kehuja kerännyt!
Nyt jatkan kirjallista kesälomaani. Olen ehkä maailman tylsin kesäseuralainen mutta toisaalta aika vähään tyytyväinen. Onneksi lapset ovat seurallisempaa sorttia ja kotona on aika usein varsin muumitalomainen tunnelma ja kovasti säpinää. Ihana niin!
Lukemisiin!
Ihania kuvia, vaikka kesäkuu ei säiden osalta kovin kesäinen olekaan ollut. Toivotaan lämpimämpää heinäkuuta niin muumitaloonne kuin muuallekin! :)
VastaaPoistaJonna, onneksi ennusteet lupaavat ensi viikolle jo vähän kesäisempiä ilmoja. Itse en enää ole edes niin auringon perään, mutta lämpöä kyllä kaipaan.
VastaaPoistaIhania kuvia taas kerran! <3 Ajatella, että saat lenkkeillä noin upeissa maastoissa ja maisemissa!
VastaaPoistaAion kulkea kirjallisissa jalanjäljissäsi ja lukea lähiaikoina Hemingwayta, Nuoruutemme Pariisin, ja toivottavasti pian Ibrahimiakin. :)
Pian nähdään, ja se on i h a n a a! <3 Mainiota loman jatkoa, ystäväni! <3
Vuosi kuvina on parhaimpia haasteita. Teen sitä myös.
VastaaPoista