Kimaltelevat kesäpäivät Porvoossa

"Teissä ja joissa on jotain hyvin ihmeellistä, Nipsu mietti. Kun katselee niiden kulkua, tulee sydän rauhattomaksi ja kaihoisaksi. Tuntee valtavaa halua olla jossakin muualla, lähteä katsomaan, mihin ne loppuvat..."

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti (1955)

Tove Janssonin satavuotissyntymäpäivän tiimoilta koimme vastustamatonta vetovoimaa Porvoon saariston ulommaiselle luodolle, karulle ja kallioiselle Klovharulle. Tuolla "vihaisella pikku luodolla" Jansson vietti lukuisat kesänsä kuuluisuutta paossa vapaana ja onnellisena kuin Muumipappa nuoruusvuosinaan. Olisipa vallan somaa tanssahdella Toven tapaan jääkauden sileäksi hiomilla kalliolla suloinen kukkaseppele päässä! Mitä sitä voisi ihminen muuta kesäretkeltään toivoa? Mutta kuinkas sitten kävikään?

Tie vei meidän tietenkin ihanaan ja aurinkoiseen Porvooseen. Majoituimme kuvanveistäjä Ville Vahlgrenin mukaan nimettyyn pikkuiseen Pariisin Ville -hotelliin, jota kyllä suosittelen kaikille kaunosieluille lämpimästi. Ihana, pieni ja elegantti paikka ystävällisine ja suloisine hotellihengettärineen, voi että! Myös hotellin aamiainen sai seurueemme huokailemaan onnesta... 

Pariisin Ville sijaitsee vanhan Porvoon sydämessä Jokikadulla. Huonevaraus kannattaa muuten tehdä ajoissa, sillä huoneita on vain hyvin rajoitettu määrä. 

Tottahan toki jos Porvoossa olimme, meidän piti poiketa kylässä myös Runebergeillä. Aluksi poikkesimme Fredrikan puutarhassa nuuhkailemassa jasmiinin tuoksua. Puutarhasta löytyi myös soma syreenimaja, jossa olisi ollut niin mukavaa keskustella vaikka Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä -teoksesta itse kirjailijattaren kanssa. Ihana rauha ja tunnelma. Toista oli ehkä 150 vuotta sitten, kun Porvoon susiksi kutsuttu poikalauma asusti Runebergien taloa...

Valitettavasti kansallisrunoilijamme kotona ei saanut napsia valokuvia, joten tyydyn taas toteamaan, että talossa kannattaa ehdottomasti poiketa ja osallistua opastetulle kierrokselle. Meidän opas ainakin kertoi sellaista sisäpiirin tietoa, mitä mistään opaskirjasta en tähän mennessä ole löytänyt. Opastus huipentui Lorenzo Runebergin runoon ja minua vieläkin harmittaa, etten ostanut Lorenzoa itselleni. No, onneksi sain Runebergin kipsipään, jota onnellisena kanniskelin sitten loppupäivän kainalossani. Nyt minullakin on oma kipsipää kansankunnan kaapin päältä!

Kipsipäitä löysimme lisää Walter Runebergin veistoskokoelmasta, jonka myöskin kävimme tarkastamassa. Siellä ne olivat kaikki suuret isä Runebergistä, Sofia Kovalevskajasta Aleksanteri II:een meitä tervehtimässä. Kokoelma sisälsi yli sata uusklassista kipsiveistosta. Liikuttavalta tuntui kohdata nämä kovin tyynet menneisyyden mahtihenkilöt suojelemassa yhdessä antiikin perintöä tuolla Walter Runebergin lemmikinsinisissä huoneissa. Yllättäin olimme päätyneet henkiselle löytöretkelle muihin aikakausiin ja maihinkin. Näinkin voi matkalaiselle käydä...

Jo ennen Porvooseen saapumista meille oli selvinnyt, että Klovharuun on varsin hankala päästä, jos ei itse omista venettä saaristossa. Kaikki opastetut matkat olivat loppuunvarattuja ja taksivenekyydin taksa vaikutti tähtitieteelliseeltä ottaen huomioon, että taksi ei olisi päässyt rantautumaan luodolle (oi, meidän olisi kai pitänyt Toven tapaan uida viimeinen etappi). Oikeasti Tove ei edes toivonut luodolleen ulkopuolista väkeä, joten me tyydyimme kohtaloomme.Vaikka emme koskaan päässeet Klovharulle asti, matka oli silti täydellinen ja Porvoo lumoava.

Ja pääsimme me kuitenkin saaristoonkin ja Pellingin kesämarkkinoille. Hohoi! Ja mekin olemme nyt käyneet Benitas cafe -saaristolaiskahvilassa! Ihan täydellisesti emme tohtineet Janssonin jalanjälkiä Pellingissäkään kulkea. Tovelle oli nimittäin kauppaan  aina varattu näkkileipää, tupakkaa ja vodkaa, mutta me etsiskelimme lähinnä sitä näkkileipää ja matkaan tarttui lopulta vain yksi (mutta aito) saaristolaisleipä.

Matkalukemisena ollut ihana Björkman sai vielä odottaa auton peräkontissa...

Porvoo on ihana kesäkaupunki ja täynnä historian havinaa ja kulinaristisia nautintoja. Poikkesimme tietenkin Tuomiokirkossa ja sen vieressä olevassa Pienessä suklaatehtaassa. Eikä makea elämä tietenkään jäänyt siihen. Liihotimme keveästi somiin kahvi- ja teehuoneisiin, Helmeen ja Fannyyn, ja välillä kävimme hakemassa makeat tuliaiset Brunbergin herkkumyymälästä. Suolaista maistelimme Bistro Sinnen modernissa miljöössä ja Johansin idyllisellä sisäpihalla.

Johansin ruokalista muuten on vertaansa vailla, vai mitä sanoisitte esim. savusta & hauesta, possusta & lautasesta tai jäätelöstä & pallosta? Varsinkin tuo viimeinen jäi kovasti mieltäni kutkuttamaan, sillä tyydyin tilaamaan turvallisesti vain vuohenjuustohampurilaisen, joka oli ainakin erinomainen.

Kyllä lomailu tekee sielulle hyvää ja kulttuurimatkat erityisesti, suosittelen! Kiitän ihania ystäviäni Saraa ja Minnaa matkaseurasta ja unelmista. We <3 Borgå.

***

Tove Janssonin Klovharusta ja Runebergien kotitalosta Porvoossa voi lukea lisää Anne Helttusen ja Annamari Sauren kirjoittamasta Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja -teoksesta (Avain 2013). Kävimme muuten matkan aikana tutustumassa muutamaan muuhunkin kirjassa esiteltyyn kirjailijakotiin. Ehkä niistä jokunen sana joskus myöhemmin...

***

PS. Jos herkkunälkä kaikesta huolimatta yllättää Porvoossa yöaikaan, runebergintorttuja saa muuten ainakin Porvoon paahtimosta. Testattu tämäkin!