"Ja kuitenkin kaikki todentuu talvisen keskipäivän valossa, jota me pohjolan asukkaat syystäkin kutsumme arkiseksi. Ihme syntyykin juuri siitä, miten arkipäivän koruton kauneus näyttäytyy maalauksessa. Se ilmenee harmoniana ja ajattomuutena valon tulviessa ikkunasta kirkkaana ja rauhallisena. Maalauksessa varjokin on valon läpitunkemaa."
Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja taiteeseen
Voi huokauksien huokaus! Onneksi talvisiin keskipäiviin on vielä aikaa, vaikka tuo harmonia kiehtovalta kuulostaakin. Nyt vielä sulatellaan kesää ja nautitaan alkusyksyn tunnelmista. Tuntuu, että tänä kesänä olen kerrankin ennättänyt lukea tarpeeksi ja ehkä eniten sieluani liikautti valon, hiljaisuuden ja taiteen apostoli Hannu-Pekka Björkman.
Björkmanin Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja taiteeseen (Kirjapaja 2011) alkaa mielenkiintoisella pohdinnalla hengellisen muistin menetyksestä. Meidän ajalle on tyypillistä tiedon valtameressä kelluminen ja nopea tieto. Nykyihmistä ei kiinnosta klassinen sivistys ja hengellisyys ja uskoa Jumalaan pidetään suorastaan epä-älyllisenä. Tärkeintä tuntuu olevan, että kaikki tieto on helposti saatavilla ja myös unohdettavissa. Populaarikulttuurin arvot ja sisällöt jyräävät, ja sodat, politiikka, muoti, onni ja kärsimys, pyhät tekstit ja automainokset koetaan samanarvoisina. Ihmisillä ei ole aikaa eikä kiinnostusta tarttua mihinkään syvällisemmin. Riittää, kun nettiyhteys toimii ja googlaamalla löytyy vastaus kysymykseen jos toiseenkin alta aikayksikön. Elämä on muuttunut kovin helpoksi ja pinnalliseksi, mutta samalla on unohdettu jotain kovin tärkeää.
Kadonneet askeleet johdattaa kiireettömälle matkalle kulttuurihistoriaan, aikaan ja muistoihin. Samalla yritetään löytää yhteys eri aikakausina eläneisiin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa elämästä ja taiteen merkityksestä. Kirja koostuu viidestä erillisestä tekstistä, jotka kaikki pureutuvat omalla tavallaan ihmisyyden, kulttuurin ja taiteen ydinalueisiin. Björkman pohtii myös maiseman ja muistin merkitystä ihmisen elämässä sekä valoa, toivoa ja ikuisuutta.
Kadonneet askeleet on pysäyttävä voimakirja kaikille meidän ajan ihmisille. Kirjan lukee nopeasti, mutta sisältö kantaa pitkälle. Minä ainakin yritän jatkossa muistaa marraskuun synkkyydessä, että hämäryys sisältää aina myös valoa ja kauneutta löytyy runsaasti ympäriltämme, kunhan aistit ovat valppaina. Kulkiessaan voi törmätä vaikkapa yläkuvan enkeliin, jonka minä löysin eräästä portista hämäränä kesäpäivänä...
Björkmanin Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja taiteeseen (Kirjapaja 2011) alkaa mielenkiintoisella pohdinnalla hengellisen muistin menetyksestä. Meidän ajalle on tyypillistä tiedon valtameressä kelluminen ja nopea tieto. Nykyihmistä ei kiinnosta klassinen sivistys ja hengellisyys ja uskoa Jumalaan pidetään suorastaan epä-älyllisenä. Tärkeintä tuntuu olevan, että kaikki tieto on helposti saatavilla ja myös unohdettavissa. Populaarikulttuurin arvot ja sisällöt jyräävät, ja sodat, politiikka, muoti, onni ja kärsimys, pyhät tekstit ja automainokset koetaan samanarvoisina. Ihmisillä ei ole aikaa eikä kiinnostusta tarttua mihinkään syvällisemmin. Riittää, kun nettiyhteys toimii ja googlaamalla löytyy vastaus kysymykseen jos toiseenkin alta aikayksikön. Elämä on muuttunut kovin helpoksi ja pinnalliseksi, mutta samalla on unohdettu jotain kovin tärkeää.
Kadonneet askeleet johdattaa kiireettömälle matkalle kulttuurihistoriaan, aikaan ja muistoihin. Samalla yritetään löytää yhteys eri aikakausina eläneisiin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa elämästä ja taiteen merkityksestä. Kirja koostuu viidestä erillisestä tekstistä, jotka kaikki pureutuvat omalla tavallaan ihmisyyden, kulttuurin ja taiteen ydinalueisiin. Björkman pohtii myös maiseman ja muistin merkitystä ihmisen elämässä sekä valoa, toivoa ja ikuisuutta.
Kadonneet askeleet on pysäyttävä voimakirja kaikille meidän ajan ihmisille. Kirjan lukee nopeasti, mutta sisältö kantaa pitkälle. Minä ainakin yritän jatkossa muistaa marraskuun synkkyydessä, että hämäryys sisältää aina myös valoa ja kauneutta löytyy runsaasti ympäriltämme, kunhan aistit ovat valppaina. Kulkiessaan voi törmätä vaikkapa yläkuvan enkeliin, jonka minä löysin eräästä portista hämäränä kesäpäivänä...
***
Tässä kaupallisessa maailmassa kirjojen elinkaari usein kyllä surettaa. Tämäkin aarre löytyi Adlibriksen alelaarista kovakantisena hintaan 4,70. Jos haluaa kiireettömälle matkalle, nyt alkaa olla jo kiire. Tänään kirjaa vielä laarista löytyi...
Olen tätä töissä käännellyt ja miettinyt, että pitäisi lukea :)
VastaaPoistaVoi kuinka ihanalta kuulostaa. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaVoi, löytyisiköhän tuota vieläkin sieltä laarista. Haluan lukea tämän, selvästi puhutteleva ja sellainen, jota uskoisin rakastavani.
VastaaPoistaIhania elokuun päiviä ja kiitos vielä viimeisestä, Joana!
Minäpäs ehdin, juuri äsken tilasin! Kiitos hyvästä vinkistä!
VastaaPoistaSusa, lue ihmeessä. Onko näitä vielä teillä? :)
VastaaPoistaJonna, ole hyvä! Kesäkirja 2014 ja nyt tuntuu jo, että kesästä on ikuisuus!!
VastaaPoistaKatja, en oikeastaan osaa sanoa, mikä Björkmaneista olisi paras, joten kannattaa lukea kaikki. Tämä ja Valkoista valoa olivat teemoiltaan aika samanlaisia ja Välähdyksiä peilissä kosketti keski-ikäistyvää sielua. Ihania olivat kaikki! Niin ja kiitos itsellesi myös! Oli kiva tavata!
VastaaPoistaMarjatta, ole hyvä vaan! Kiva, että vinkki kelpasi. Luulen, että tykästyt sinäkin.
VastaaPoista