Osallistun Luettua elämää -blogin Elinan Kesän paras lukuhetki -haasteeseen tällä aurinkoisella rantakuvalla. Kuva itsessään ei ole mitenkään erikoinen, mutta se symboloi jotenkin minun onnellisia kesähetkiä. Aurinko, pilvet, mökkilaituri, vesipedot uimassa, äiti laiturilla kukkatyynyineen lukemassa Carpelania. Nämä hetket minä kesistä muistan ja talvella niistä usein uneksin.
***
Olen piilottanut tuon Bo Carpelanin saunatuvan hyllyyn ja kesän kauneimpina päivinä annan itselleni luvan lukea kirjasta yhden novellin. Kuvan kesäpäivänä luin tarinan suuresta keltaisesta myrskystä, joka repi koulusta katon ja vei oppilaiden kirjoitelmat mennessään. Osa kirjoitelmista kulkeutui merelle ja tekstit tarjosivat lukuisille kalastajasukupolville mieluisaa hengenravintoa syksyisen öljylampun ääressä. Voi tuota Carpelania, ihana kesäkirjailija!
Ihana ajatus tuo kätketty Carpelanin kirja, joka odottaa näitä hetkiä. Tässä kuvassa taitaa olla kaikki tärkeä, onnen hetki.
VastaaPoistaKiitos osallistumisesta!
Ai, miten ihana kuva! Miten nyt jo voikin olla kesää ikävä?
VastaaPoista