"Minä olen granaatti", sanoin uudestaan. "Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska en mahda mitään sille, että joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana. Voisitteko vain hyväksyä sen? Minä en ole masentunut. Minun ei tarvitse käydä enää missään. Enkä voi olla tavallinen teini-ikäinen, koska olen granaatti."
John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY 2013) on keikkunut New York Timesin bestseller-listalla ilmestymisestään asti ja viimeistään viime kesän elokuvaensi-illan jälkeen syöpänuorten raastava rakkaustarina on herättänyt voimakkaita tunteita myös meillä täällä Suomessa. Ihme, etteivät kirjakaupat ole tarjonneet nenäliinapaketteja kirjan kylkiäisinä, sillä kuulemani mukaan itkua ei voi välttää. Nuoriso rakastaa tätä kirjaa!
Olin elokuussa kuuntelemassa mielenkiintoista keskustelua nuorten aikuisten kirjallisuudesta. Salla Simukka ja Siri Kolu pohtivat, mitä on nuorten aikuisten kirjallisuus ja ketkä näitä nuoria aikuisia oikeastaan ovat. Keskustelusta jäi sellainen mielikuva, ettei käsite nuori aikuinen ole ikään sidottu vaan enemmänkin mielentilakysymys. Vaikka tyypillisesti nuorten aikuisten kirjoissa päähenkilö on nuori, kirjoja voivat lukea vanhemmatkin. Genre voitaisiinkin luokitella etsivän ihmisen kirjallisuudeksi.
Itse luen työni puolesta jonkin verran nuortenkirjallisuutta ja seuraan alan ilmiöitä, mutta Tähtiin kirjoitettu on tuntunut sen verran siclitiltä (Kolun termi), etten ole tohtinut kirjaan tarttua, vaikka itseni etsiväksi ihmiseksi tunnistankin. Kolun vinkkauksen vaikutuksesta marssin kuitenkin kirjakauppaan ja päätin sivistää itseäni.
Nyt kirjan lukemisen jälkeen voin todeta, etten valitettavasti ole nuori aikuinen, mutta ymmärrän hyvin, miksi nuoret rakastavat tätä kirjaa. Hazelin ja Augustuksen rakkaustarina on ihana nykyajan Romeo ja Julia. Kirjan päähenkilöt ovat valloittavia ja sympaattisia älykkötyyppejä, joilla on geenien suhteen vain ollut huono tuuri. Kirjassa on paljon positiivisuutta, huumoria ja valtava määrä kiinnostavia viitteitä kirjallisuuteen sekä populaarikulttuuriin. Nuoret elävät niin tässä ajassa ja heihin on helppo samastua. Elämä on tässä ja nyt syöpäbonuksineen ja samppanjatähtineen. Lyhytkin elämä voi olla täysi, jos uskaltaa vain tarttua hetkeen.
Ruoka oli niin hyvää, että jokainen uusi laji sai meidät ylistämään sen herkullisuutta entistä pontevammin. "Haluan, että tämä rakuunaporkkanarisotto muuttuu ihmiseksi, jotta voin viedä sen vihille Las Vegasissa." Tuoksuhernesorbetti, olet käsittämättömän upea." Toivoin, että olisin ollut nälkäisempi."
Rakuunaporkkanarisotto ja tuoksuhernesorbetti lumosivat kyllä minutkin, muuten menyyssä oli hyppysellisen verran liikaa amerikkalaista tomusokeria tällaisen ei enää nuori aikuinen -lukijan makuhermoille. Kukan arvoinen kirja kumminkin!
Minusta(kin) kirja oli ihan okei, mutta jotenkin jäi sama fiilis kuin sulla. Nenäliinapakettia ei kaivattu.
VastaaPoistaElokuvissa olikin toinen juttu. Lähdin lauantaina tuttavani kanssa katsomaan elokuvaversiota, ja olisi voinut luulla, että olen kohdannut pahemmankin takaiskun elämässä kuin vain teinileffan, sen verran punasilmäisenä kömmin elokuvista kotiin :D
Katri, en siis taida uskaltautua elokuviin laisinkaan. ; ) Ne nenäliinamarkkinat pitää siis perustaa sinne leffateatterin eteen eikä kirjakauppaan!
VastaaPoistaOlen huomannut olevani niin jämähtänyt suomalaiseen melankoliaan, etteivät amerikkalaiset bestsellerit useinkaan kolahda. On kuitenkin aina mielenkiintoista nuuskia, mitä nuoriso meillä ja muualla lukee.