Aamut putoavat sinisinä virtoina,
linnun olen nähnyt uivan niissä
ja katoavan usvaan,
puut nousevat liikkumatta
ja valo soi oksilla,
soi huurtuneen ruohon sisään.
Kirsi Kunnas
Alkuun oli ihan pakko poimia hiirenkorvasitaatti Kirsi Kunnaksen runosta Aamut putoavat sinisinä virtoina. Onnekkaana pääsin viime viikonloppuna Helsingin Kirjamessuilla kuuntelemaan, kun 90-vuotissyntymäpäiviään viettävä Kunnas tulkitsi puuaiheisia runojaan ja puhui samalla suomen kielen vivahteista ja runon kielestä aivan hengästyttävän hienosti ja viisaasti. Hän totesi, että runon kielen takana on sielu ja ääneen lukemisessa lukija on ainutkertaisella tavalla mukana runossa. Kunnas korosti erityisesti lapselle lukemisen tärkeyttä. Yhdessä lukeminen luo tasa-arvoa ja kehittää korvaamattomalla tavalla lapsen aivoja ja kielitajua.
Jos asuisin Helsingissä, suuntaisin askeleeni ehdottomasti Savoy-teatteriin Sateessa ja tuulessa -tapahtumaan 12. marraskuuta, sillä siellä on luvassa lisää Kirsi Kunnaksen tuotantoa taiteilijan syntymäpäivien merkeissä. Ohjelmassa on mm. Syrjän poikien esittämiä sävellettyjä lastenrunoja, Kani Koipeliinin kuperkeikat -satuoopperaa, Kunnaksen aikuistenrunoja ja illan ehdottomana huipennuksena lavalle nousee myös ihastuttava päivänsankari. Voi mikä ilta siis! Olen hengessä mukana!
Lokakuu usvineen ja huurteisine ruohoineen on aivan huippujen kirjamessujen lisäksi ollut muutenkin hyvä kuukausi. Töissä pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan Tove Janssonin syntymäpäiväjuhlia ja syyslomalla vaeltelin Lontoon sumuisissa puistoissa. Lontooseen pitää päästä ehdottomasti vielä joskus uudestaan. Kiehtova kaupunki.
Ajatella, että huomenna alkaa marraskuu. Meillä marraskuu on ehdottomasti lukukuu. Aion esimerkiksi vakaasti osallistua Finlandia-maratonille tänäkin vuonna lukemalla kaikki ehdokaskirjat ennen Anne Brunilan virallista mielipidettä. Ennen maratonin alkua ajattelin verrytellä kirjamessuantimilla, mutta niistä kerron varmaan lähipäivinä enemmän.
Kirjoitin kirjamessuilla hädissäni messulehden reunaan Kunnas-sitaatin: "Pienet linnut vievät kesän, eivätkä palaa uudelleen." Tällä viikolla välituntivalvonnassa kuljin pihalla ja kuuntelin pienten lintujen sirkutusta. Kyllä ne linnut palaavat, muodossa tai toisessa, vaikka runouden siivin. Olen siitä aivan varma! Voimia tulevaan talveen ja aamuihin, jotka putoavat sinisinä virtoina! Talven sininen on lumoavan kaunis väri.
Miten kauniita kuvia ja miten suunnattoman ihana runo. Olisi ollut ihanaa päästä tuonne Savoyn tilaisuuteen, mutta minullakin on matkaa turhan paljon. Toivottavasti blogeista saa lukea ihania raportteja. :)
VastaaPoistaHyvää alkavaa marraskuuta sinulle. Valoa ja lämpöä.
Kaunis sitaatti Kunnakselta samoin runo. Minulle marraskuu on sikäli mieluinen, että ainakin on synttärit mitä odottaa. Pimeys vaatii veronsa, mutta onneksi synkkää mieltä ja väsymystä voi torjua jumppatunneilla ja kirjan äärellä. Kirjaisaa marraskuuta ja lukuiloa perinteiseen maratoniinne! :-)
VastaaPoistaKiitos Jonna! Helsinkiin vie suora tie, mutta matka on vähän turhan pitkä yhden illan piipahdukselle. Luulen, että tuostakin tapahtumasta tulee paljon mainioita blogijuttuja ja pääsemme juhlatunnelmaan mukaan. Vai pidetäänkö omat varjokekkerit? Valoa ja lämpöä sinunkin marraskuuhusi!
VastaaPoistaKaisa just näin! Kirjoja ja jumppaa! Mulla tuo jumppa sisältää balettia ja selkäjumppaa... Marraskuu on oikeasti aika kiva kuukausi!
VastaaPoista