Vuosi 2014

tammikuu

helmikuu

maaliskuu

huhtikuu

toukokuu

kesäkuu

heinäkuu

elokuu

syyskuu

lokakuu

marraskuu

joulukuu

"Elämämme tärkeimpiä viisauden lähteitä on ymmärtää ihmiselämän kontrastit, nähdä vaaleiden ja tummien sävyjen vaihtelut sekä mieluummin kuin tähdätä jatkuvaan onnellisuuteen, pyrkiä olemaan elävä, kokonainen ihminen."

                                                              (Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä)

Vuosi 2014 oli siinä mielessä erikoinen, ettei talvea ollut nimeksikään. Se kummallinen rapainen ja harmaa välikausi kesti keskimäärin yhdeksän kuukautta. Juhannuksena satoi räntää, mutta heinäkuussa saapui todellinen kesä ja helteitä piisasikin sitten pitkälle elokuuhun.

Kuluneen vuoden aikana olen monet kerrat huomannut, miten kohtalo järjestää asiat omalla tavallaan oikein. Olen onnellinen, että elämässä on sekä vaaleita että tummia sävyjä; ilman kontrasteja mikään ei tuntuisi miltään. Arjen harmaakin on oikeastaan aika ihana väri. Tiedättehän sen fiiliksen, kun vaikkapa sairastelujen jälkeen arki alkaa taas rullaamaan omaa rataansa ja elämä on hallinnassa? Onni löytyy oikeasti hyvin arkisista asioista.

Mutta koska Hiirenkorvia ja muita merkintöjä yrittää olla kirjablogi, ehkä tässä vuoden viimeisten hetkien aikana voisin nopeasti vilkaista vielä kirjavuoteen 2014. Luin määrällisesti aika vähän, mutta minulle jäi sellainen olo, että Suomessa ilmestyi oikein rytinällä upeita kirjoja. Tämän harmaan hiirulaisen sydämen sai alkutalvesta väpättämään Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Koko kevään jatkuneen suuren lukuelämyksen tarjosi taas Anni Kytömäki Kultarinnallaan ja ajanlaskuuni kesä 2014 tallennetaan hakusanoilla Hannu-Pekka Björkman & laiturinnokkakirjallisuus.

Vuoden aikana tuli kuluneeksi 100 vuotta Tove Janssonin syntymästä ja tuokin tapahtuma jätti jälkeensä paljon mukavia muistoja. Kiitokset vielä kerrankesäseurueelle kimaltelevasta matkasta Pellinkiin Toven jalanjäljille ja terveisiä teille kaikille muillekin kirjallisuusystävilleni. Ihanaa, että olette olemassa! : )

Vuosi 2015 on nimetty kirjan vuodeksi ja olen tänään varannut kirjastosta ensi vuoden KIRJAN.  Se on klassikko, jota en muistini mukaan ole koskaan lukenut (ainakaan loppuun asti). Nyt otan härkää sarvista ja kesytän järkäleen. Lipsautinkohan nyt uudenvuodenlupauksen? Ne eivät kuulu tapoihini...

Upeaa kirjan vuotta 2015!