Maria Turtschaninoff: Maresi. Punaisen luostarin kronikoita

"Saari tuoksui hunajalle ja kasteelle, kun kuljimme polkua, joka johti vuoren kuvetta, ja muistan ajatelleeni, että silloin kun asuin vielä kotikylässäni, en osannut edes uneksia tällaisesta paikasta kuin saari. Paikasta, jossa riitti lämpöä ja ruokaa ja tietoa. Elämää Rovasissa voi verrata luolaelämään, jossa kukaan ei tiedä mitään ulkomaailmasta, sillä kaikkien elämä pelkistyy luolan kalseaan pimeyteen. Kun tulin luostariin ja opin lukemaan, oli kuin suuri ikkuna olisi avattu kohti valoa ja lämpöä. Vedin syvään henkeä ja nautin täydestä vatsasta, auringosta kasvoillani ja raikkaasta kevättuulesta joka liekkui säärissäni. Onni, ajattelin, tätä on onni."

Maria Turtschaninoffin Maresi. Punaisen luostarin tarinoita (Tammi 2014) johdattaa lukijansa Menoksen salaperäiselle saarelle, josta merimiehet ovat kuulleet hurjia huhuja ja paikkaa vieroksutaan. Oikeastaan saari itsessään on niin hyvä kätkeytymään, että vain harva osaa sinne reitin. Saaresta tekee erikoisen sen punainen luostari, jonka asukkaina on vain naisia ja tyttöjä, jotka päätyvät luostariin monista eri syistä. Osa on lähetetty saamaan hoitoa, toiset taas koulutusta. Toiset saapuvat vainottuina ja hengenhädässä.

Elämä saarella on hyvin idyllistä ja tasa-arvoista. Luostari on perustettu kolmikasvoisen Alkuäiti-jumalan kunniaksi. Alueella sijaitsee viehättävästi nimettyjä rakennuksia, joita kutakin johtaa sisar apunaan omat noviisinsa. Työt hoituvat jouhevasti, vapaa-aikaa on sopivasti ja ruokaa sekä hengenravintoa riittämiin. Täydellinen ideologia kohtaa kuitenkin ulkopuolisia uhkia ja käärme löytää toki tiensä tähänkin paratiisiin...

Eräänä päivänä saarelle ilmestyy pieni, kovia kokenut Jai-tyttö, joka ystävystyy kirjan päähenkilön Maresin kanssa. Jai tulee hyvin patriarkaalisesta ja väkivaltaisesta kulttuurista ja suvun miehet vaalivat mustavalkoisesti yhteisönsä kunniakäsitystä. Arvata saattaa, että pian Menoksen idyllinen ja omalakinen elämä  saa säröjä, kun miehet tulevat hakemaan omaansa ja vaalimaan kunniaansa. Sekä Mares että Jai-joutuvat koviin koetuksiin ja pohtimaan omaa rooliaan yhteiskunnassa.

Vaikka Mares on genreltään tyylipuhdasta seikkailufantasiaa, on teos teemoiltaan kovasti tässä ajassa kiinni. Tarinassa pureudutaan moniin ihmisoikeuskysymyksiin ja esimerkiksi tyttöjen oikeuteen käydä koulua. Turtschaninoff pistää sekä päähenkilö Maresin että lukijan vaikeiden valintojen eteen mutta toisaalta tarjoaa myös oivia apuvälineitä paremman maailman rakentajille.

Onnittelen lämpimästi Maria Turtschaninoffia vuoden 2014 Finlandia-Juniorista. Teos on ehdottomasti sen arvoinen. Toivotaan, että mahdollisimman moni nuori lukija pääsee Menoksen saarelle nauttimaan Turtschaninoffin lumoavasta kerronnasta ja hienosta sekä viisaasta tarinasta. Jään muuten jännityksellä odottamaan, mitä miehet ja pojat tuumaavat Maresista...