Antti Holma: Järjestäjä

"Tästä velvollisuudentunteesta käsin ihailin eniten kuiskaaja-Kaarinaa, koska hän oli niin vanha, ettei hän enää ollut sukupuolinen. Hän oli ihastuttava tuhatvuotias ryppyinen kukkanen mustassa saalissaan ja vitivalkoisessa tukassaan. - - Kaarina oli pienen pieni ja laiha, mutta hänen silmänsä loistivat ja hän hymyili vaikka hänen oli hankala kulkea rappusia alas. Olisin halunnut olla hänen ystävänsä. Olisin halunnut olla yhtä vanha kuin hän, yhtä lempeällä tavalla voimakas ja tepastella hänen kanssaan ystävyyden hengessä pienessä humalassa talvi-illassa."

Antti Holman Järjestäjä (Otava 2014) sai minut voimaan pahoin. En ole ikinä aikaisemmin moista kokenut. Kirja ihan oikeasti kuvotti ja yökötti, mutta myös vakuutti ja ihastutti. Erikoinen esikoinen! Todellakin!

Kirja on nuoren miehen söpö ja irvokas odysseia maailmassa, joka on täynnä "sukupuolisia" henkilöitä. Tarmo haluaisi olla todellinen mies ja sankari, mutta muut ihmiset näkevät hänet jotenkin toisin. Tarmo on ystävällinen ja kaikin puolin mukava, mutta yhden asian kanssa on vielä vähän tekemistä. Tarmo on homo. Ongelmia kuitenkin aiheuttaa erityisesti tuo hänen kiltteytensä. Nuorta miestä käytetään julkeasti hyväksi ja hänestä tehdään syntipukki asiaan kuin asiaan. Tarmo alistuu, mutta onneksi jossain itää kapinan siemen ja päähenkilö uskaltautuu lopulta jättämään työnsä kirjaston tätinä ja pestautuu järjestäjäksi teatteriin, jossa odottamassa on jos jonkinlaisia taiteilijoita ambitioineen ja outoine tapoineen. Teatterista löytyy myös Daniel, jota Tarmo palavasti himoitsee. Tarinan teatteri ei kuitenkaan ole ehkä se maailman paras paikka etsiä sitä, mikä päähenkilöltä on kateissa.

Holma riepottelee pilke silmäkulmassa sukupuolirooleja ja läimii ilkikuriseen sävyyn laitosteatterin maailmaa. Vaikka tarina on paikoin varsin tragikoominen, jotain aika kaunista ja herkkääkin pulpahtaa jatkuvasti pintaan. Tarmo itsessään on kuin ihmisen unelma, velvollisuudentuntoinen ja hyvätapainen nuori mies, joka tahtoisi vain selvittää, mitä todellinen miehisyys tarkoittaa. Malleja löytyy monia, mutta oikeaa tuntuu olevan vaikea löytää. Mitä se miehisyys sitten oikeasti onkaan? Mitä olisi ihan vain ihmisyys? Minusta tuossa kuiskaaja-Kaarinan olemisessa olisi jotakin todella tavoittelemisen arvoista! Löysinköhän lie itseni?

Esikoinen oli hurja lukukokemus. Toipumiseen piti varata toisen ääripään lääkkeet, mutta niistä kerron ehkä myöhemmin. Ihanuutta siis luvassa. Ja jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan herra Holman seuraavaa teosta...